Barry Lyndon
Barry Lyndon on vuonna 1975 ensi-iltansa saanut brittiläis-yhdysvaltalainen draamaelokuva, jonka on tuottanut, käsikirjoittanut ja ohjannut Stanley Kubrick. Se perustuu William Makepeace Thackerayn kirjoittamaan veijariromaaniin The Luck of Barry Lyndon vuodelta 1844. Elokuva kertoo irlantilaisen Barry Lyndonin (syntyjään Redmond Barry) noususta ja tuhosta 1700-luvun englantilaisessa yhteiskunnassa.
| Barry Lyndon | |
|---|---|
 Alkuperäinen elokuvajuliste vuodelta 1975. |
|
| Ohjaaja | Stanley Kubrick |
| Käsikirjoittaja | Stanley Kubrick |
| Perustuu |
William Makepeace Thackerayn romaaniin The Luck of Barry Lyndon |
| Tuottaja | Stanley Kubrick |
| Säveltäjä | Leonard Rosenman |
| Kuvaaja | John Alcott |
| Leikkaaja | Tony Lawson |
| Tuotantosuunnittelija | Ken Adam |
| Pukusuunnittelija | Milena Canonero |
| Pääosat | |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | |
| Tuotantoyhtiö |
|
| Levittäjä | Warner Bros. |
| Ensi-ilta | |
| Kesto | 184 minuuttia |
| Alkuperäiskieli | englanti |
| Budjetti | 11 miljoonaa dollaria |
| Tuotto | 31 miljoonaa dollaria[1] |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Elokuvaan sisältyy harvinaislaatuisia kynttilöiden valossa kuvattuja kohtauksia. Kubrick pyrki erikoisella valaistuksella tavoittelemaan autenttista vanhanajan tunnelmaa. Koska kynttilöiden valo on liian heikko tavanomaiselle kameraoptiikalle, Kubrick valmistutti aivan erityiset objektiivit kohtausten kuvausta varten.[2] Zeiss oli valmistanut erittäin valovoimaiset (f 0,7) objektiivit Yhdysvaltain avaruushallinto Nasalle 1960-luvun lopulla kuulentoja varten, ja nämä sovitettiin Panavision-elokuvakameraan. Syväterävyysalue jäi pieneksi suuresta aukosta johtuen, mutta kohtaukset voitiin kuvata kynttilänvalossa. Kubrick otti elokuvan visuaaliseen ilmeeseen myös paljon vaikutteita englantilaisen taidemaalari William Hogarthin maalauksista.[3]
Vaikka Barry Lyndon sai neljä Oscar-palkintoa – Spartacuksen ohella enemmän kuin mikään muu hänen ohjauksistaan – se sai ensi-illan jälkeen vähemmän arvostusta osakseen kuin Kubrickin aiemmat elokuvat.[4] Elokuva menestyi vain Euroopassa, kun taas Pohjois-Amerikassa katsojaluvut jäivät hyvin pieniksi. Myöhemmät uudelleenarvioinnit ovat kuitenkin nostaneet Barry Lyndonin asemaa elokuvahistoriassa[5], ja The New York Timesin kriitikot valitsivatkin sen vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta elokuvasta maailmassa.[6]
Juoni
muokkaa |
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty kokonaan uudelleen kirjoitettavaksi. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Tiivistettävä olennaiseen. |
Elokuvan tarina jakautuu kahteen osaan. Ensimmäinen osa alkaa 1750-luvun Irlannista, jossa Redmond Barry elää äitinsä kanssa isän kuoltua kaksintaistelussa. Redmond on syvästi rakastunut serkkuunsa Nora Bradyyn, mutta taloudellisista syistä Nora on luvattu englantilaiselle kapteenille John Quinille. Tästä vimmastuneena Redmond tulee loukanneeksi kapteeni Quinin kunniaa ja hankkiutuu tämän kanssa pistoolein käytävään kaksintaisteluun, jossa Redmond ampuu Quinin. Tämä pakottaa Redmondin lähtemään karkumatkalle kohti Dublinia, mutta matkan varrella hän joutuu maantierosvona tunnetun kapteeni Feeneyn ja tämän pojan ryöstämäksi, mikä pakottaa pennittömäksi joutuneen Redmondin värväytymään brittiarmeijaan. Siellä hän tapaa vanhan perheystävän kapteeni Groganin, jonka Redmond näki viimeksi Quinia vastaan käydyssä kaksintaistelussa. Grogan paljastaa Redmondille, että Quin onkin tosiasiassa elossa; Redmondin asetta oli käsitelty käyttämällä ammuksena rohdinkangasta ja Quinin piti vain teeskennellä kuollutta todistajien läsnäollessa. Redmond ymmärtää, että tämä oli vain suvun tarkoitus järjestää hänen Noran ja Quinin välisen avioliiton tieltä.
Seitsenvuotinen sota alkaa. Britit ovat päätyneet Saksaan, jossa taistelun yhteydessä Grogan haavoittuu kuolettavasti. Redmond päättää karata armeijasta ja upseerin varustein ja papereiden turvin hän suuntaa kulkuaan kohti neutraalina tunnettua Hollantia. Hän kohtaa pian Preussin armeijan kapteeni Potzdorfin, joka eräässä majatalossa näkee Redmondin esittämien valheiden läpi, ymmärtäen tämän olevan vain upseeriksi naamioitunut sotakarkuri. Välttääkseen ammutuksi tulemisen Redmond alistuu värväytymään Preussin armeijaan. Alun karuista oloistaan huolimatta hän päätyy lopulta edullisempaan asemaan pelastettuaan Potzdorfin hengen taistelun yhteydessä. Sodan päättymisen jälkeen Redmond päätyy Potzdorfin sedän poliisiministeriön palvelukseen. Hän saa tehtäväkseen hakeutua palvelijaksi ammattipelurina tunnetun Chevalier de Balibarin luokse, sillä preussilaiset uskovat tämän olevan vakooja. Tiedostettuaan Chevalierin tosiasiassa olevan syntyjään irlantilainen, murtuu Redmond haastattelun yhteydessä kertomaan totuuden siitä että hänet oli lähetetty ministeriön toimesta vakoilemaan Chevalieria. Chevalier liikuttuu tästä ja ottaa tämän palvelijakseen.
Yhdessä he huijaavat korttipelissä Tübingenin prinssiä, joka pelin rehellisyyttä epäillen alkaa vaatia hyvitystä. Ministeriössä ollaan yhäkin varmoja Chevalier de Balibarin osallisuudesta vakoiluun, ja tämä päätetään karkottaa maasta. Redmondin hälyttämänä Chevalier karkaa yön pimeinä tunteina, ja viranomaiset karkottavat Chevalieriksi naamioituneen Redmondin seuraavana aamuna maasta, ja tämä pääsee siten eroon preussilaisista viranomaisista. Seuraavina vuosina sekä Redmond Barry että Chevalier de Balibari kiertelevät ympäri Eurooppaa harjoittaen korttihuijauksia seurapiirien keskuudessa samalla kun Redmond ryhtyy harrastamaan miekkailua tarkoituksena periä pelivelkoja niskuroivilta asiakkailta. Eräässä kylpylässä vierailtua Redmond iskee silmänsä kauniiseen ja rikkaaseen Lyndonin kreivittäreen. Redmond viettelee lady Lyndonin, ja myöhemmin he avioituvat vähän sen jälkeen kun kreivittären aviomies Sir Charles Lyndon kuolee sairaskohtaukseen.
Tarinan toinen osa alkaa 1770-luvulta, jolloin Redmond Barry on lady Lyndonin kanssa avioitumisen myötä omaksunut uudeksi nimekseen Barry Lyndon ja asettunut asumaan Englantiin nauttiakseen kerrankin yleellisestä elämästä. Valitettavasti Sir Charlesin ja lady Lyndonin avioliitosta lähtöisin oleva nuori lordi Bullington osoittaa halveksuntaansa uutta isäpuoltaan kohtaan, mikä saa jopa Barrynkin suhtautumaan ajan myötä vihamielisesti lordi Bullingtonia kohtaan. Myöhemmin Barry ja lady Lyndon saavat yhteisen poikalapsen, Bryanin, mutta tästäkään huolimatta avioliitto ei ole onnellinen, koska Barry ryhtyy tuhlailemaan lady Lyndonin omaisuutta samalla kun harjoittaa syrjähyppyjä. Myöhemmin Barryn äiti, joka on muuttanut asumaan heidän luokseen, varoittaa poikaansa tämän asemastaan; ilman arvonimeä Barry ei ole oikeutettu lady Lyndonin koko omaisuuteen puolison mahdollisen poismenon myötä vaan kaikki menisi lordi Bullingtonille. Barry alkaa rakentamaan suhteita vaikutusvaltaiseen lordi Wendoveriin ja sitä kautta ylhäisiin seurapiireihin, tuhlaten entistä enemmän rahaa tehdäkseen vaikutuksen.
Barryn holtiton tuhlailu lordin arvonimen eteen ei jää aikuiseksi kasvaneelta lordi Bullingtonilta noteeraamatta ja tämä saa tarpeekseen. Eräässä juhlatilaisuudessa, jonne Barry on kutsunut uusia ylhäisiä ystäviään vieraiksi, marssii lordi Bullington kaikkien läsnäollessa avautumaan äidilleen, kuinka silkkaa vastenmielisyyttään Bullington tuntee isäpuoltaan kohtaan ja samalla hän uhkaa lähteä äitinsä luota ja pysyä poissa niin kauan kun Barry elää heidän kodissaan. Tämä ulostulo saa Barryn menettämään malttinsa ja hän hyökkää Bullingtonin kimppuun pahoinpidellen tätä silminnäkijöiden edessä, mikä tekee turhaan ponnistelleesta Barrysta hylkiön seurapiirin silmissä. Vaikka tapaus masentaa syvästi Barrya, hän yrittää kuitenkin parhaansa mukaan olla hyvä isä 9-vuotiaalle Bryanille, jolle hän lupaa syntymäpäivälahjaksi hevosen. Bryan kuitenkin livahtaa ennen aikoja talleille yritäkseen omin päin ratsastaa hevosella, joka villiintyy ja heittää Bryanin selästään. Bryan loukkaantuu vakavasti ja muutamaa päivää myöhemmin kuolee vammoihinsa vanhempiensa läsnäollessa.
Bryanin kuolema tekee Barrysta melankolisen ja hän alkaa hakea lohtua alkoholismista. Lady Lyndon puolestaan yrittää löytää itselleen lohtua uskosta, mutta hänen tilansa mennessä yhä huonompaan suuntaan hän yrittää huonolla menestyksellä tehdä itsemurhan myrkyttämällä itsensä. Lyndonien palvelusväkeen kuuluvat Runt ja Graham välittävät uutiset vanhasta kodistaan poismuuttaneelle lordi Bullingtonille, joka järkyttyy ja syvästi häveten omaa raukkamaista pakoaan hän päättää tehdä lopun tälle koko hulluudelle. Hän etsii Barryn käsiinsä ja haastaa tämän pistoolein käytävään kaksintaisteluun. Kaksintaistelun käytävällä kohtaamispaikalla lordi Bullington saa kolikon heiton myötä oikeuden ampua ensimmäisen laukauksen, mutta hermostuneena hän laukaisee aseensa hätäisesti, jolloin vuoro siirtyy Barrylle. Pelosta kangistuneen Bullingtonin sijasta Barry ampuu omalla pistoolillaan maahan toivoen, että Bullington katsoisi asian olevan loppuun käsitelty, mutta Bullington ei katso olevansa vieläkään tyytyväinen tulokseen. Seuraavalla vuorollaan Bullington ampuu Barrya, osuen tätä jalkaan. Barry joutuu sairaalahoitoon, mutta saa kuulla vaurioituneen jalkansa joutuvan amputoitavaksi, sillä pistoolin panos oli aiheuttanut vakavan verenvuodon. Kun jalan amputoinnin jälkeen Barry on toipumassa, lordi Bullington ottaa Lyndonien kiinteistön viimein haltuunsa. Bullington lähettää Grahamin välittämään Barrylle ja tämän äidilleen viestin, jossa lordi Bullington lupaa maksaa joka vuosi Redmond Barrylle 500 guineaa vain sillä ehdolla, että Barry häipyy Englannista ikiajoiksi eikä tapaa enää lady Lyndonia. Barry hyväksyy lopulta tämän tarjouksen ja palaa äitinsä kanssa takaisin Irlantiin. Barryn kerrotaan vielä tämän jälkeen yrittäneen palata entiseen ammattipelurin rooliin, vailla samanlaista menestystä.
Roolit
muokkaa
|
|
Lähteet
muokkaa- ↑ Urquhart, Jeremy: The 10 Highest-Grossing Stanley Kubrick Movies Collider. 7.2.2024. Viitattu 5.11.2024. (englanniksi)
- ↑ Visual Memory (englanniksi)
- ↑ The English paintings that inspired Stanley Kubrick (Arkistoitu – Internet Archive) Phaidon.com (englanniksi)
- ↑ Kubrick by candlelight: how Barry Lyndon became a gorgeous, period-perfect masterpiece web.archive.org. 26.8.2019. Arkistoitu 26.8.2019. Viitattu 18.3.2021. (englanniksi)
- ↑ Roger Ebert: Barry Lyndon movie review & film summary (1975) rogerebert.com. Viitattu 18.3.2021. (englanniksi)
- ↑ The Best 1,000 Movies Ever Made, The New York Times. Perustuu teokseen The New York Times Guide to the Best 1,000 Movies Ever Made, St. Martin's Griffin 2004. Viitattu 4.7.2016 (englanniksi)
Kirjallisuutta
muokkaa- Moilanen, Jorma: ”Historiallisen melodraaman renessanssi”, artikkeli Barry Lyndonista. Filmihullu 8/1976.