Wikipedia

Backstreet Boys

yhdysvaltalainen poikabändi
 Tämän artikkelin tai sen osan viitteitä on pyydetty muotoiltavaksi.
Voit auttaa Wikipediaa muotoilemalla viitteet ohjeen mukaisiksi, esimerkiksi siirtämällä linkit viitemallineille.
Tarkennus: Mallineet suomeksi

Backstreet Boys (lyh. BSB) on yhdysvaltalainen poikabändi, jonka perusti poikabändituottaja Lou Pearlman vuonna 1993.

Backstreet Boys
Backstreet Boys vuonna 2019
Backstreet Boys vuonna 2019
Tiedot
Toiminnassa 1993–
Tyylilaji pop
poprock[1]
teinipop[1]
Adult Contemporary[1]
R&B[1]
Kotipaikka Orlando, Florida, USA
Laulukieli englanti
Jäsenet

A.J. McLean
Brian Littrell
Howie Dorough
Nick Carter
Kevin Richardson

Levy-yhtiö

Jive
Sony BMG

Aiheesta muualla
Kotisivut

Yhtyeellä on ollut yli 13 Top 40 -hittiä Billboard Hot 100 -listalla ja heidän albumeitaan on myyty yli 130 miljoonaa kappaletta maailmanlaajuisesti, mikä tekee siitä yhden kaikkien aikojen parhaiten myyneistä poikabändeistä,[2][3] Yhdysvaltojen Billboard 200 -listan mukaan Backstreet Boys on ensimmäinen yhtye sitten Saden, joka on yltänyt seitsemällä ensimmäisellä albumillaan listan sijalle 10.[4]

Palattuaan musiikkibisnekseen vuonna 2005 yhtye muutti soundiansa selvästi ja yhdistivät vain live-instrumentteja (joista osaa he soittavat itse) sekä enemmän kitaraa ja pianoa saadakseen pop-rock henkisen soundin. Vuosien 2005–2006 kiertueen jälkeen Kevin Richardson jätti ryhmän 23. kesäkuuta 2006 perustaakseen perheen,[5] mutta nelikko kieltäytyi sulkemasta pois laulajan mahdollisen paluun.[6]

Yhtyeeseen kuuluvat Nick Carter, A. J. Mclean, Howie Dorough, Kevin Richardson, joka teki paluun yhtyeeseen vuonna 2013 sekä Brian Littrell, Kevinin serkku. Kvartetti on sen jälkeen julkaissut uusimman albuminsa In A World Like This, joka julkaistiin heinäkuussa 2013.

29. huhtikuuta 2012 NKOTBSB:n Lontoon konsertissa Backstreet Boys ilmoitti alkavansa levyttää uutta albumia kesällä 2012 ja Kevin Richardsonin palaavan takaisin riveihin.

Backstreet Boys on konsertoinut Suomessa Hartwall Areenalla kuudesti: vuonna 1999, vuonna 2005 Never Gone -kiertueellaan, 16. huhtikuuta 2008 Unbreakable Tour -kiertueellaan, 2. joulukuuta 2009 This Is Us -kiertueellaan, 7. huhtikuuta 2014 In A World Like This -kiertueellaan senä 5. kesäkuuta 2019 DNA World Tour -kiertueellaan.[7]

Bändin historia

muokkaa

Backstreet Boys – Menestyksen alkutaival: 1993–1996

muokkaa
Pääartikkeli: Backstreet Boys

Lou Pearlman inspiroitui New Kids on the Block'in ansaitsemasta menestyksestä 1980-luvulla ja alkoi luoda omaa poikabändiään. Monien sanomalehti-ilmoitusten ja koe-esiintymisten jälkeen, vuosina 1992 ja 1993, hän palkkasi A. J. McLeanin, Howie Doroughin ja Nick Carterin, jotka olivat tavanneet toisensa lukuisissa koe-esiintymisissä ja ystävystyneet.[8] Seuratessaan kahden edellisen jäsenen, Sam Licatan (joka tunnettiin myöhemmin nimellä Phoenix Stone) ja Charles Edwardsin lähtöä Kevin Richardson astui esiin. Hän tapasi muut kundit työtoverinsa kautta,[9] ja nelikko päätti muodostaa ryhmän nimeten itsensä Orlando Flea Marketin mukaan.[10] Ryhmä otti viimeisen jäsenensä 9. huhtikuuta 1993, kun Brian Littrell, Kevinin serkku liittyi ryhmään puhelimessa annetun ääninäytteen perusteella.[11] Pearlman oli tuhlannut noin 3.5 miljoonaa dollaria vilpillisesti ansaittua rahaa muodostaessaan tätä ryhmää ja vielä lisää yrittäessään edistää luomansa bändin musiikkiuraa (Pearlmanin on todettu toimineen Ponzi-hankkeessa näihin aikoihin).[12] Virallisesti bändi muodostui 19. huhtikuuta 1993.

Myöhemmin Pearlman kutsui ystävänsä Bob Curianon kirjoittamaan ja tuottamaan Backstreet Boys'lle bändin ensimmäiset kappaleet ja bändin ensimmäisiksi levytetyiksi kappaleiksi päätyivätkin Bob Curianon kirjoittamat ja tuottamat kappaleet "Lover Boy" ja "Get Ready". Hittiä "Lover Boy" inspiroi Ana Legan, Bob Curianon ensimmäinen ihastus, myöhemmin Ana tuli takaisin kuvaan ollessaan Howien lyhytaikainen tyttöystävä vuonna 1995. Bändin ensimmäinen konsertti oli 8. heinäkuuta 1993, ja he esittivät sen 3000 teinille Orlandon Sea Worldissä, Floridassa. Myöhemmin Pearlman kuljetti heitä koulujen juhlatilaisuuksissa ja kauppakeskuksissa esiintymässä, sekä palkkasi Backstreet Boys'in managereiksi Johnny ja Donna Wright'in,[13] jotka olivat toimineet myös New Kids on the Block'in kanssa. Johnnyn kehutaan usein musiikkialojen piireissä olevan se mies, joka teki Pojat kuuluisiksi.

Bändin ensimmäisenä singlenä julkaistiin kappale "We've Got It Goin' On", joka julkaistiin radioasemilla elokuun lopussa vuonna 1995. Kappale ei saanut osakseen huomiota, jonka tuloksena mainostus siirrettiin Eurooppaan. Single pärjäsi hyvin useilla Euroopan listoilla, jonka ansiosta bändi kierteli Euroopassa koko kesän.

Euroopassa poikien suosio kasvoi, ja niinpä saksalaiset television katsojat äänestivät Backstreet Boys'in sijalle yksi International Group -listalle, ja hitti "I'll Never Break Your Heart" nousi ensimmäiselle sijalle Itävallassa. Ryhmä ansaitsi ensimmäiset platinalevynsä Saksassa ja keikkaili pitkin Aasiaa ja Kanadaa. Heistä tulikin yksi maailman menestyksekkäimmistä ensikertalaisista bändeistä.

Backstreet's Back – Läpimurto Yhdysvalloissa: 1997–1998

muokkaa
Pääartikkeli: Backstreet's Back

Jive ja Pearlman päättivät tuoda pojat takaisin kotimaahansa.[14] He alkoivat työskennellä toisen albuminsa, Backstreet's Back'in parissa tammikuussa 1997 ja julkaisivat "Quit Playing Games With My Heart" -kappaleen kesäkuussa. He äänittivät myös kappaleen "If You Stay" Booty Call'in soundtrackille tammikuussa 1997. Bändi julkaisi toisen kansainvälisen albuminsa ja ensimmäisen Yhdysvaltojen albuminsa samanaikaisesti, ja levyt sisältävätkin melko paljon samaa materiaalia. Levyt menestyivät Yhdysvaltojen listoilla ja nousivat heti kärkisijoille myös Saksassa, Norjassa, Sveitsissä, Suomessa ja Itävallassa. Kahta albumia myytiin yhteensä yli 28 miljoonaa maailmanlaajuisesti (joista 14 miljoonaa kopiota pelkästään Yhdysvalloissa).[15]

Joulukuussa 1997 bändi aloitti 60 kaupungin ja 20 maan kiertueen.

Vuonna 1997, Brian (pian myös A.J., Kevin ja Howie) nostivat syytteen Lou Pearlmania vastaan, koska Pearlman otti tavattoman suuria prosentteja bändin tuloista (75 %), jättäen Pojille juuri ja juuri sen verran, että he saivat laskunsa sanoittajille ja taustatanssijoille maksettua. He syyttivät Pearlmania myös siitä, että hän oli piilotellut ja väärinkäyttänyt bändin ansaitsemaa rahaa. Myös muut poikabändit kuten 'N Sync syyttivät Pearlmania samoista asioista. Juttu ratkaistiin vuonna 1998.[16]

Vuonna 1998 Brian joutui sydänleikkaukseen kesken Backstreet Boysin loppuunmyydyn Yhdysvaltojen 39 kaupungin kiertueen, silloisen tyttöystävänsä ja nykyisen vaimonsa Leighanne Wallacen vaatimuksesta; Brian oli lykännyt leikkausta jo kaksi kertaa aikaisemmin. Brian oli kärsinyt sydänsairaudesta syntymästään asti ja jopa melkein kuollut neljän vuoden iässä bakteeriperäiseen infektioon. Hieman leikkauksen jälkeen Backstreet Boys peruutti esiintymisensä Minnesotassa Howien siskon kuoltua lupukseen. Syyskuussa 1998 bändi alkoi työskennellä seuraavan albuminsa parissa ja saman vuoden lokakuussa he vastaanottivat kaupungin avaimet Orlandon pormestarilta, kunnianosoituksena tornadon uhrien avustuskonsertista, jonka bändi järjesti maaliskuussa ja joka tuotti yli 250 000 dollaria.

17. helmikuuta 1999 Pojat saivat ensimmäiset "Diamond"-palkintonsa RIAA:lta myytyään yli 10 miljoonaa kappaletta itsenimettyä albumiaan. Samaan aikaan he olivat palkanneet uuden manageritiimin nimeltä "The Firm", joka työskenteli myös Limp Bizkitin ja Kornin kanssa. Uuden manageritiiminsä kanssa Backstreet Boys haastoi Pearlmanin muutamia kertoja oikeuteen, kunnes hän neuvotteli uudelleen bändille oikeudenmukaisemmista järjestelyistä. The Firm -manageritiimin alaiset kertoivat Backstreet Boysin ostaneen Pearlmanin ulos bändistä.

Millennium – Supertähteys: 1999–2000

muokkaa
Pääartikkeli: Millennium

Työt Millennium-levyn parissa alkoivat syyskuussa 1998, ja äänitykset kestivät 3. lokakuuta 1998 – 1. maaliskuuta 1999. Esikatselu kappaleista "The One", "Show Me the Meaning of Being Lonely" ja "I Need You Tonight" julkaistiin 17. marraskuuta 1998 Night Out with the Backstreet Boys -videolla ja "All I Have To Give" -singlellä joulukuussa 1998. "I Want It That Way" -hittisinglen ansiosta odotukset albumilta olivat korkealla. Millennium julkaistiin 18. toukokuuta 1999, jolloin Backstreet Boys esiintyi MTV:n Total Request Livessä. Millennium nousi Billboard 200 -listan sijalle yksi, missä se pysyi 10 ei-peräkkäistä viikkoa. Se myi 1,134 miljoonaa kopiota ensimmäisen julkaisuviikkonsa aikana, ja rikkoi edellisen ennätyksen, jota piti hallussaan Garth Brooks.[17] Millennium myi lähes 500 000 kopiota pelkästään ensimmäisenä päivänään Yhdysvalloissa, mikä oli julkaisupäivän myyntiennätys. Tämän ennätyksen rikkoi Britney Spears vuonna 2000 ja sittemmin 'N Sync levyllään No Strings Attached. Millennium-albumilta julkaistiin neljä singleä: "I Want It That Way", "Larger Than Life", "Show Me The Meaning Of Being Lonely" ja "The One".

Millenniumista tuli vuoden 1999 parhaiten myyty albumi Yhdysvalloissa sen myytyä 9 445 732 albumia.[18] Millennium pysyi Billboard-listalla 93 viikkoa, myytyään yllättäen 12 miljoonaa kopiota Yhdysvalloissa ja myytyään 13-kertaista platinaa. Joulukuun lopussa vuonna 2007 albumi oli neljänneksi parhaiten myytynä albumina Yhdysvalloissa. Vuonna 2003 albumin ilmoitettiin olleen neljänneksi myydyin levy Yhdysvalloissa 14 vuoden aikana Music Club salesissa. Kanadassa albumi on vuoden 1995 ja joulukuun 2007 välisen ajan seitsemänneksi myydyin albumi. Albumia on myyty maailmanlaajuisesti yli 40 miljoonaa kopiota.[19] Etelä-Aasiassa (Pakistan, Intia ja Bangladesh) albumi oli kansainvälisten hittien listasijalla yksi yli 60 listaviikon ajan. Bangladeshissa Millennium on vielä tänäkin päivänä kolmanneksi parhaiten menestynyt kansainvälinen hitti.

Backstreet Boysin suosiosta vaikuttuneena Sony BMG, joka omisti jo yli 20 prosenttia Jiven emoyhtiöstä, maksoi lopuista 3 miljoonaa, eli isoimman summan mitä on ikinä maksettu itsenäisestä levy-yhtiöstä. Samaan aikaan "The Firm" neuvotteli kymmeniä miljoonia dollareita etumaksuja Jiven levytyksistä ja esityksistä ja konserttimainostaja Clear Channelilta.[20]

Black & Blue: 2000–2001

muokkaa
Pääartikkeli: Black & Blue

Marraskuussa vuonna 2000 ryhmä julkaisi uuden albuminsa Black & Blue, jonka nimen idea tuli Brianilta kundien ollessa valokuvauksissa Los Angelesissa. Black & Blue -albumin mainoskampanjan takia pojat matkustivat ympäri maailmaa 100 tunnin aikana Ruotsiin, Japaniin, Australiaan, Etelä-Afrikkaan, Brasiliaan ja Yhdysvaltoihin; ajasta 55 tuntia käytettiin matkustamiseen ja 45 tuntia julkisiin esiintymisiin. Albumia myytiin sen ensimmäisen viikon aikana 1,9 miljoonaa kopiota Amerikassa, mikä teki bändistä kaikkien aikojen ensimmäisen, jonka kaksi albumia ovat myyneet miljoonan tai enemmän ensimmäisellä viikollaan.[21] Marraskuussa 2000 Black & Blue oli myynyt yli viisi miljoonaa kopiota ympäri maailmaa ensimmäisellä viikollaan ja sai siten uuden ennätyksen nimiinsä. Maailmanlaajuisesti Black & Blue – jonka kolmentoista kappaleen valikoima sisältää 6 kappaletta jotka on kirjoittanut joku poikabändistä, josta kahta on ollut kirjoittamassa kaikki viisi Backstreet Boysia – ansaitsi platina-statuksen yli 30 osavaltiossa ja kulta-statuksen 10 maassa ympäri maailmaa.[22] Ensimmäisellä viikollaan albumin ensimmäistä singleä, "Shape Of My Heart" soitettiin 170:llä 171:stä Top 40-asemasta Yhdysvalloissa. Muualla kappale hyppäsi välittömästi top viiteen Ruotsissa (#1), Norjassa (#1), Kanadassa (#1), Saksassa (#1), Sveitsissä (#1), Itävallassa (#1) ja Hollannissa (#1). Albumia on arviolta myyty 24 miljoonaa kopiota ympäri maailmaa.[19] Kohti vuoden 2000 loppua albumin toinen single, "The Call" nousi Top 10:neen Isossa-Britanniassa ja kolmas single, "More Than That" nousi Top 20:een.

Vuonna 2001 Backstreet Boys lähti Black & Blue Tour -kiertueelle, jonka aikana he esiintyivät viidessä eri maanosassa. Kiertueella oli myös äärimmäisen kallis tuotantoryhmä. Kiertue sisälsi CBS TVn erikoisen; The Backstreet Boys: Larger Than Life. TV Guide -lehti julkaisi pojista kuusi eri kansikuvaa: viisi yksittäistä ja yhden ryhmäkuvan.

Black & Blue -kiertue laitettiin jäihin, kun A. J. McLean kirjoittautui vieroitukseen taistelussaan alkoholismia, kokaiinin käyttöä ja masennusta vastaan Richardsonin puututtua asiaan Boston Hotel'ssa. Kiertuetta lykättiin syyskuuhun asti. Syyskuun 11. päivän terrori-iskuissa kuoli Backstreet Boys -tiimin jäsen Daniel Lee, joka oli viettämässä vapaata kiertueelta matkustaakseen Bostonista Los Angelesiin raskaana olevan vaimonsa luokse. Leen kuolema aiheutti peruutuksen bändin suunnitelmiin ulkomaan kiertueesta. Terrori-iskuista huolimatta samana päivänä Backstreet Boys piti suunnitellun konserttinsa Torontossa.

Vuonna 2001 Backstreet Boys esitti Amerikan kansallislaulun Super Bowl XXXV:ssä Raymond James Stadiumilla, Tampassa, Floridassa.

Tauko: 2002–2004

muokkaa

Vuonna 2002 bändi koki vahvaa halua jättää manageriyhtiönsä The Firmin.[23] Nick Carter valitsi kuitenkin jatkavansa The Firmn kanssa soolouraansa luodessaan. Oli selvää, että tämä oli heidän syynsä pitää taukoa Backstreet Boys'ista. Jivella ei ollut muuta mahdollisuutta kuin julkaista Nickin sooloalbumi vuoden 2002 lopulla ennen Backstreet Boys'ien seuraavaa albumia, joka valmistuisi vuoden 2003 alussa.

Vuonna 2002 Nickin sooloalbumi, "Now Or Never" julkaistiin. Albumi nousi "Billboard 200" -listan sijalle 17 ja myi kultaa.

Suhde Jiveen huononi kun Backstreet Boys nosti 75–100 miljoonan syytteen Zomba Music Groupia (Jiven emäyhtiötä) vastaan syyttäen sitä sopimuksen rikkomisesta.[24] Ryhmä sanoi levy-yhtiön mainostaneen Nick Carterin sooloalbumia Now or Never itse ryhmän kustannuksella, heidän halutessa mainostaa neljättä albumiaan. Syytteen mukaan, marraskuussa 1999 Backstreet Boys korjasivat vuoden 1994 sopimuksena ja suostuivat julkaisemaan kaksi seuraavaa albumiaan Zomballe.

Marraskuussa 2002 Brianin vaimo synnytti parin esikoisen, Baylee Thomas Wylee Littrellin. Joulukuussa 2003 A.J. esiintyi The Oprah Winfrey Showssa, jossa hän puhui ensimmäistä kertaa julkisesti alkoholismistaan ja huumeiden käytöstään, sekä kamppailustaan kuuluisuuten nousemisensa kanssa. Muut bändin jäsenet yllättivät hänet saapumalla henkilökohtaisesti hänen tuekseen. Bändi alkoi uudelleen muodostua ja suunnitella comeback-albumiaan.

Vuonna 2004 Backstreet Boys alkoi esiintyä yhdessä mainostamalla paluutaan musiikkibisnekseen. Syyskuussa he lähtivät pienelle Aasian kiertueelle, vieraillen Pekingissä, Shanghaissa, Tokiossa ja Manilassa. Kiertueeseen perustuvan menestyksen avulla, he ilmoittivat jatkavansa Meksikon kiertueelle ja vierailevansa Méxicossa ja Monterreyssä sekä esittävänsä aivan uutta musiikkia. Uusi kiinnostus ryhmää kohtaan kasvoi heidän julkistaessaan tunnin pituisen televisiodokumentin VH1:den sarjassa Behind the Music.[14]

Never Gone ja Kevinin lähtö: 2005–2006

muokkaa
Pääartikkeli: Never Gone

Kolmivuotisen tauon jälkeen ryhmän uusi single "Incomplete" julkaistiin radioasemilla 28. maaliskuuta 2005. Albumi on nimetty kappaleen mukaan, joka ilmaisee Kevinin isän kuoleman aiheuttamaa surua.[25] Raju tyylin muutos veti puoleensa negatiivista kritiikkiä sellaisilta lehdiltä kuin Rolling Stone, joka antoi albumille yhden tähden.[26]

14. kesäkuuta 2005, Backstreet Boys julkaisi comeback-albuminsa "Never Gone", jonka äänittämiseen he kuluttivat yli vuoden. Albumi nousi heti Yhdysvaltojen listan sijalle kolme ja myi ensimmäiselä viikollaan 291 000 kopiota. Japanissa, Pakistanissa, Saksassa, Intiassa, Chilessä, Brasiliassa ja Etelä-Koreassa albumi ylsi ensimmäiselle sijalle. Samana vuonna Brianin kappale "In Christ Alone" sijoittui US Christian -listan sijalle yksi. Backstreet Boys aloitti Never Gone -kiertueensa heinäkuussa West Palm Beachilta, Floridasta. Se oli yhtyeen ensimmäinen kiertue, jonka mukana he vierailivat Australiassa.

Never Gone ansaitsi platinaa Yhdysvalloissa ja albumilta julkaistiin neljä singleä. Heidän ensimmäinen singlensä oli "Incomplete", toinen single "Just Want You To Know", kolmas single "Crawling Back To You" ja neljäs "I Still...". Never Gone on myynyt arviolta 10 miljoonaa kopiota maailmanlaajuisesti.[27] Backstreet Boysin toinen single "Just Want You To Know" pääsi Ison-Britannian Top 10-listalle, muttei menestynnyt listalla yhtä hyvin kuin Yhdysvalloissa. Se oli yksi ryhmän heikoimmista singleistä noustessaan vain sijalle 70 Billboard Hot 100 -listalla. Kolmas single Crawling Back To You" nousi Billboard Adult Contemporary -listan sijalle 15 ja neljäs single "I Still..." nousi sijalle 1 Japan International Singles -listalla, "I Still.." -singleä on myyty yli 200 000 kopiota ja oli ensimmäinen kansainvälinen single joka pääsi Japanin listalle. Kolmas Yhdysvaltojen single, "Crawling Back To You" nousi 15. sijalle Billboard Adult Contemporary -listalle.

Kesäkuussa 2006 Kevin jätti Backstreet Boys'it keskittyäkseen muihin asioihin ja "jatkaakseen elämäänsä toiseen kappaleeseen." Hän kertoi seuraavilla sanoilla lähdöstään bändin nettisivuilla 23. kesäkuuta 2006:

»13 vuoden jälkeen, jota voin kuvailla vain unelmaksi olen päättänyt, että minun on aika jättää Backstreet Boys. Päätös oli minulle erittäin raskas, mutta pakollinen voidakseni jatkaa elämääni seuraavaan kappaleeseen. Howard, Brian, Alex ja Nick tulevat aina olemaan pikkuveljiäni ja saamaan rakkauteni sekä tukeni. Haluaisin kiittää Backstreet-faneja kaikista kauniista muistoista jotka olemme jakaneet yhdessä ja katsomaan eteenpäin elämäni seuraavassa kappaleessa. Toivon veljieni jatkavan menestystä ja katsovan kohti seuraavaa albumia.[28]»

Unbreakable: 2007–2008

muokkaa
Pääartikkeli: Unbreakable
 
Backstreet Boys Unbreakable Tour -kiertueella vuonna 2008.

Backstreet Boysien kuudes albumi sisältää monia eri musiikin tyylejä, yhdistäen heidän aikaisemman 90-luvun puolivälin dance- ja pop-soundin heidän uudempaan pop/rock-soundiin. Unbreakable julkaistiin virallisesti 30. lokakuuta 2007. Se oli ryhmän seuraaja vuonna 2005 julkaistulle Never Gone -albumille ja ensimmäinen albumi Kevin Richardsonin lähdön jälkeen

25. heinäkuuta 2007 ensimmäinen singlensä pianokulkuinen balladi "Inconsolable", julkaistiin, joka on melko samanlainen kuin Never Gone -levyn kapplae "Incomplete". Se kipusi US Adult Contemporary -listan sijalle 21, mutta jäi vain sijalle 86 Billboard Hot 100 -listalla.

"Helpless When She Smiles" oli seuraava Unbreakable -albumilta julkaistu single. Se onnistui nousemaan vain sijalle 52 US Adult Contemporary -listalla, eikä päässyt lainkaan Billboard Hot 100 -listalle.

Albumi ei menestynyt yhtä hyvin kuin edeltäjänsä Never Gone, vaikka albumi saikin positiivistä palautetta. Unbreakable sijoittui The Billboard 200 -listan sijalle 7, myytyään 81 000 kopiota julkaisuviikollaan.[29] Kaksi viikkoa myöhemmin levy putosi pois Top 100:sta.

Ryhmä lähti 45:n päivän kiertueelle mainostaakseen Unbreakable -albumia Tokiossa, Japanissa 16. helmikuuta 2008. The Unbreakable World Tour -kiertueen päivämäärät vahvistettiin Australiaan, Japaniin, Meksikoon, Isoon-Britanniaan, Eurooppaan, Aasiaan, Kanadaan ja Yhdysvaltoihin. Ryhmä lähti Pohjois-Amerikan kiertueelle 29. heinäkuuta 2008 St. John´sista, Newfoundlandista, Kanadasta ja kiertueen piti alun perin päättyä Redmondissa, Washingtonissa 6. syyskuuta. Bändi nauhoitti Lontoossa O2-areenalla kiertue-DVD:n, jota ei ole vielä julkaistu.

Kevin Richardson liittyi bändiin Los Angelesissa 23. marraskuuta, viimeiselle Unbreakable World Tour -kiertueen Pohjois-Amerikan esiintymisen kunniaksi.[30]

This Is Us: 2009

muokkaa
Pääartikkeli: This Is Us (Backstreet Boysin albumi)

Ryhmä on työskennellyt 6. lokakuuta 2009 julkaistun levynsä parissa [31] ja vahvistivat työskennelleensä muun muassa Max Martinin,[32] Lady Gagan, One Republicin laulaja Ryan Tedderin, RedOnen, Ne-Yon, Brian Kennedyn, Jazze Phan, Pitbullin, Claude Kellyn, Jim Jonsinin, Eddie Galanin, T-Painin, Rami Yacoubin, Kristian Lundinin ja monien muiden kanssa.[33]

Extra TV:n haastattelussa Backstreet Boys vahvisti, että heidän seitsemäs albumi tulee olemaan nimeltään This Is Us.[34] Backstreet Boys julkaisi albumin mainoskiertueen Euroopan osan päivämäärät, joka alkoi 30. lokakuuta 2009.

Uuden albumin ensimmäinen single julkaistiin 23. heinäkuuta nimellä "Straight Through My Heart" ja radioasemat alkoivat soittaa kappaletta 17. elokuuta. Kappaleen musiikkivideo julkaistiin 27. elokuuta.

Albumi julkaistiin 30. syyskuuta Japanissa ja 6. lokakuuta Yhdysvalloissa ja Kanadassa. Albumi nousi sijalle kaksi iTunesissa ja sai positiivista palautetta. CD:n mainostus keskeytyi kun bändin jäsenen, Brian Littrellin vahvistettiin sairastuneen sikainfluenssaan 5. lokakuuta.[35]

Ryhmän mainoskiertueella Japanissa, he kuvasivat uuden singlensä "Bigger" musiikkivideon.[36]

Joulukuussa 2009 Backstreet Boys osoitti tukensa ilmastonmuutoksen ehkäisemiselle esiintymällä Euroopan komission ja MTV:n Play to Stop – Europe for Climate -kampanjan[37] konserteissa muun muassa Unkarissa, Isossa-Britanniassa, Ranskassa ja Tanskassa.[38]

Menestys

muokkaa

17. helmikuuta 1999 Backstreet Boys vastaanotti ensimmäisen platinalevynsä RIAA:lta myytyään 10 miljoonaa albumia.

Lokakuussa 1998 bändi vastaanotti kaupungin avaimet Orlandon pormestarilta autettuaan tornadon uhreja konsertillaan, joka tuotti yli 250 000 dollaria.

Jäsenet

muokkaa
Pääartikkeli: Nick Carter
Pääartikkeli: Brian Littrell
Pääartikkeli: A. J. McLean
Pääartikkeli: Howie Dorough
Pääartikkeli: Kevin Richardson

Diskografia

muokkaa
Pääartikkeli: Backstreet Boys -yhtyeen diskografia

Palkinnot

muokkaa
Pääartikkeli: Luettelo Backstreet Boysin saamista palkinnoista

Kaupallisia saavutuksia

muokkaa
  • Backstreet Boys vietti 84 viikkoa Hot 100-listalla 30. tammikuuta 1999 – 2. syyskuuta 2000, viiden eri kappaleen kanssa
  • Backstreet Boysilla on nimissään ennätys 'eniten radioasemalla soitettu' ensimmäisellä viikolla molemmilla singleillään, "I Want It That Way" ja "Shape Of My Heart". Vuonna 1999 "I Want It That Way" sai tämän ennätyksen nimiinsä, kun kappaletta oltiin soitettu 165 kertaa sen ensimmäisellä viikollaan, mutta vuonna 2000 "Shape Of My Heart" rikkoi ennätyksen, kun sitä oltiin soitettu 170 kertaa. "Shape Of My Heart" nousi heti Billboard-listan sijalle 9.
  • "As Long As You Love Me" on yksi useista kappaleista, jotka ovat päässeet airplay-listan top 5:een ("As Long As You Love Me" oli sijalla 4), muttei päässyt kuitenkaan ikinä Billboard Hot 100-listalle.
  • "I Want It That Way" loi ennätyksen vietettyään eniten viikkoja UK:n listoilla, kappaleen oltua sijalla 1. yli 25 maassa.
  • "All I Have To Give" aloitti listasijalla #57, mutta nousi kahdessa viikossa sijalle #5 ja pysyi kymmenen parhaan joukossa yhdeksän viikkoa.
  • "Shape Of My Heart", ensimmäinen single albumilta Black & Blue, rikkoi ennätyksen 'eniten viikkoja sijalla #1 ' Canadian Adult Contemporary (AC)-listalla vietettyään sijalla 1. peräti neljätoista viikkoa. Canadian-listalla kappale pitää hallussaan ennätystä 'korkeimmasta debyytistä ikinä' hypättyään heti sijalle #3, rikkoen entisen ennätyksen sijasta #10, jonka teki U2.Kappale kipusi sijalle #1, ja vietti siellä kuusi viikkoa rikkoen samalla ennätyksen 'pisin aika sijalla #1'. Kappaleen nimissä on myös ennätys 'eniten ensimmäisen päivän soittokertoja radioasemilla ympäsi Kanadaa'. Vuonna 2000 Backstreet Boys pysytteli sijalla #1 CHR- ja AC-listalla yhdeksäntoistaviikkoa.
  • "Shape Of My Heart" pysytteli sijalla #1 yli 13 maassa, muttei koskaan päässyt viiden parhaan joukkoon Yhdysvalloissa.
  • Backstreet Boysilla on yhteensä kuusitoista singleä, jotka ovat päässeet UK Top Ten-listalle.
  • "Incomplete" nousi heti Australian ARianet-listan kärkeen ja rikkoi 35 000 kopion kultarajan, mikä teki siitä Backstreet Boysin ensimmäisen ykkössinglen Australiassa.

Kiertueet

muokkaa
Vuosi Kiertue Erityistä
1995–1996 Backstreet Boys Tour -kiertue Bändin ensimmäinen kiertue
1996 Backstreet Boys - Live in Concert Tour Bändin toinen kiertue kiertue
1997–1998 Backstreet's Back Tour -kiertue
1999–2000 Into the Millennium Tour Sisälsi 115 loppuunmyytyä konserttia yhteensä 84 maassa
2000–2001 Black & Blue Tour Osa kiertueen show’sta siirrettiin syyskuuhun, koska A.J. kirjoittautui vieroitukseen
maalis/huhtikuu 2005 Up Close & Personal Tour -kiertue Lähes sama kappalelista kuin Never Gone -kiertueella
2005–2006 Never Gone -kiertue Viimeinen kiertue, jolla Kevin oli mukana
Kiertueeseen ei kuulunut taustatanssijoita, toisin kuin edellisillä kiertueilla
2008–2009 Unbreakable Tour -kiertue Jokainen bändin jäsen esitti oman soolonsa
Ensimmäinen kiertue ilman Keviniä
Syksy 2009 – kevät 2010 This Is Us Tour -kiertue This Is Us -albumin promo-kiertue

Backstreet Boys Cruise 2010

muokkaa

1. maaliskuuta 2010, Backstreet Boysien virallinen fanisivusto ilmoitti Backstreet Boysien lähtevän risteilylle, jolle myös fanien oli mahdollista päästä. Risteilyalus lähti Miamista, Etelä-Floridasta 9. joulukuuta ja vietti merellä peräti neljä päivää pysähtyen välillä Key Westissä sekä Cozumelissa ja palasi lopulta takaisin Miamiin joulukuun 13. päivän aamuna. Ohjelmassa oli muun muassa Backstreet Boysien live-esityksiä, Kysymys/Vastaus-tilaisuuksia, valokuvausta ja juhlat sekä kannella että rannalla. Backstreet Boys -yhtyeen jäsenet toimivat jokaisen tilaisuuden juontajina. Liput risteilylle tulivat ennakkomyyntiin 15. maaliskuuta kello 12.00 paikallista aikaa. ja niiden hinta vaihteli 799 ja 1899 dollarin välillä per henkilö hytin luokasta riippuen.

Lähteet

muokkaa
  1. ↑ a b c d allmusic ((( Backstreet Boys > Overview ))) allmusic.com. Viitattu 23.8.2008.
  2. ↑ Backstreet Boys still a hit past their prime .canada.com. 10.9.2009.
  3. ↑ The Backstreet Boys 'On the Record' 24.12.2008. FOX news.
  4. ↑ Up for DiscussionPost Comment: Never Gone – Backstreet Boys 2.7.2005. Billboard.com. Arkistoitu 22.7.2012. Viitattu 19.10.2009.
  5. ↑ People.com (2006). Kevin Richardson Leaving Backstreet Boys (Arkistoitu – Internet Archive). Retrieved October 16, 2006. Internet Archive
  6. ↑ Backstreet Boys Confident Of Richardson's Return – Starpulse Entertainment News Blog (Arkistoitu – Internet Archive)
  7. ↑ Backstreet Boys tulee kesällä Suomeen! Jättikeikka Hartwall-areenalla iltalehti.fi. Viitattu 9.11.2018.
  8. ↑ The Backstreet Boys Get Their Start Kidzworld.com, Inc.. Arkistoitu 2.4.2010. Viitattu 30.10.2009.
  9. ↑ BSB Biography StarPulse.com. Arkistoitu 20.8.2009. Viitattu 30.10.2009.
  10. ↑ Burrough, Bryan: Mad About the Boys November2007. Vanity Fair.
  11. ↑ Backstreet.net: Timeline
  12. ↑ radaronline.com (Arkistoitu – Internet Archive)The Fat Man Sings
  13. ↑ Full Biography MTV. Arkistoitu 27.7.2010. Viitattu 30.10.2009.
  14. ↑ a b VH1's Behind the Music: The Backstreet Boys (Arkistoitu – Internet Archive). Retrieved October 16, 2006.
  15. ↑ Backstreet Boys To Tape Concert Special As New Single, Album Prepare For Release >> LiveDaily (Arkistoitu – Internet Archive)
  16. ↑ "Backstreet Boys Sue Pearlman, Trans Continental". Retrieved June 26, 2006.
  17. ↑ Albums achieving million plus mark in first week sales
  18. ↑ Soundscan Annual Report 1999
  19. ↑ a b The Daily Record: Taking It Back
  20. ↑ Backstreet Boys Pave Golden Road In New Deal With Jive Records >> LiveDaily (Arkistoitu – Internet Archive)
  21. ↑ Billboard.com: Lil Wayne: In The Company Of Millionaires
  22. ↑ We're worried about him. All Pop
  23. ↑ MUSIC; The Lost Boys: How a Pop Sensation Came Undone
  24. ↑ Backstreet Boys' Backs Are Up
  25. ↑ Backstreet Boys 'Never Gone'
  26. ↑ Backstreet Boys: Never Gone (Arkistoitu – Internet Archive)
  27. ↑ SingerUniverse Magazine – Backstreet Boys article
  28. ↑ Backstreet Boys – the Official Site (2006). Statement to our fans from the Backstreet Boys regarding Kevin Richardson departure from the group. Retrieved June 23, 2006.
  29. ↑ Billboard.com: Eagles Fly Past Britney To Debut At No. 1
  30. ↑ andPOP: All Five 'Backstreet Boys' Reunite in L.A. (Arkistoitu – Internet Archive)
  31. ↑ Back Street Boys are back, alright! July 28, 2009
  32. ↑ Backstreet Boys At Work On New Album, Solo Disks. Billboard.com. July 24, 2008
  33. ↑ Official New Album Thread at Live Daily (Arkistoitu – Internet Archive)
  34. ↑ Extra TV Exclusive (Arkistoitu – Internet Archive)
  35. ↑ http://www.tmz.com/2009/10/05/backstreet-boy-infected-with-the-pig-virus/
  36. ↑ LiveDaily Interview: Howie Dorough of Backstreet Boys. October 7, 2009
  37. ↑ http://europa.eu/rapid/pressReleasesAction.do?reference=IP/09/1141&format=HTML&aged=0&language=EN&guiLanguage=en
  38. ↑ http://www.thebackstreetboys.com/us/news/mtv-play-stop-climate-change (Arkistoitu – Internet Archive)

Aiheesta muualla

muokkaa
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Backstreet_Boys&oldid=22725936”