Avoin yhteiskunta on aina humanismia edistävä yhteiskunta. Käsitteen loi ranskalainen filosofi Henri Bergson, ja sen popularisoi ja edelleen kehitti Karl Popper vuonna 1945 julkaistussa kirjassaan Avoin yhteiskunta ja sen viholliset. Ideaalina demokratia on humaaniuden kehityssuunnan tienviitta.[1] Yhteiskunnan avainominaisuuksia ovat yksilönvapaus ja rauhanomainen itsekorjautuvuus. Edelliset ominaisuudet toteuttavien liberaalien demokratioiden valtiomuodon demokraattisuus on sekundäärinen lisäetu.[2] Avoin yhteiskunta on avoin muutoksille ja perustuu ihmisoikeuksille.

Avoimen yhteiskunnan vastakohta on suljettu yhteiskunta. Avoimessa yhteiskunnassa yksilöt tekevät henkilökohtaisia päätöksiä. Suljetussa eli kollektiivisessa yhteiskunnassa yksilön etu on toissijainen. Suljetun yhteiskunnan piirteitä ovat totalitarismi ja autoritarismi. [3] Ennaltamäärätyn kehityksen yhteiskunnallisia oppeja Popper kutsuu historisismeiksi, ja näiden uskomusjärjestelmien kehittäjiä suljetun yhteiskunnan edistäjiksi.[4]

Individualismi vastaan kollektivismi

muokkaa

Totalitarismi tukeutuu kollektivismiin vaatimuksenaan se, että yksilön tulee luopua itsekkyydestä ja toimia yhteishyvää silmällä pitäen. Oikeudenmukaisuus samaistetaan ryhmän etuun.

Individualisti huomauttaa, että egoismin vastakohta on altruismi eikä suinkaan kollektivismi. Vallassa oleva yhteiskuntaluokka toimii sekin itsekkäästi ja propagandassaan syyttää itsekkyydestä niitä, jotka eivät alistu.

Yksilön ja valtion suhde

muokkaa

Valtion tehtävä on turvata yksilön perusoikeudet, ja yksilö on siksi valmis luopumaan osasta suvereniteettiaan. Asia kääntyy nurinpäin, kun valtion edun turvaamiseksi lähdetään rajoittamaan kansalaisten oikeuksia. Autoritaristinen valtio eli suljettu yhteiskunta pyrkii valvomaan kansalaistensa mielipiteitä ja jopa moraalia (näitä piirteitä esiintyy myös avoimessa yhteiskunnassa). Moraalisen vastuun siirtäminen pois yksilöltä johtaa moraalin turmeltumiseen. Avoimessa yhteiskunnassa yksilö kontrolloi valtiota eikä päinvastoin.

Popperin määritelmän mukaan suljettu yhteiskunta ei kykene omaehtoisiin muutoksiin. Demokraattiset instituutiotkaan eivät tällöin pysty korjaamaan itseään, vaan korjaamiseen vaaditaan inhimillisiä ponnistuksia.[5]

Popper arvostelee voimakkaasti Platonia[5], jonka ihanteellinen yhteiskunta, filosofien johtama luokkayhteiskuntainen valtio, on hänen tulkintansa mukaan Sokrateen ja Demokritoksen ajatusten vastainen, vaikka Platon suuresti kunnioittaakin heitä. Popper lainaa Demokritosta: "...ja vaikka harvat saattavat panna alulle toimenpiteen, olemme kaikki kykeneviä sen arvioimiseen."[6]

Vuonna 1947 Popper perusti klassista liberalismia puolustavan Mont Pelerin Society -ryhmän yhdessä ystävänsä Friedrich Hayekin, Milton Friedmanin, Ludwig von Misesin ym. kanssa.

Katso myös

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  1. Bergson, Henri: The two sources of morality and religion, s. 230, 244. Macmillan & co., 1935.
  2. The Internet Encyclopedia of Philosophy (IEP): Karl Popper: Political Philosophy iep.utm.edu.
  3. K.R. Popper: Avoin yhteiskunta ja sen viholliset, s. 243. Otava, 1974.
  4. Ilkka Niiniluoto: AVOIN YHTEISKUNTA, Kurssi Karl Popperin filosofiasta matskut.helsinki.fi. 5/2006. Arkistoitu 10.11.2020.
  5. a b K.R Popper: Avoin yhteiskunta ja sen viholliset, s. 172, 183. Otava, 1974.
  6. K.R.Popper: Avoin yhteiskunta ja sen viholliset, s. 260. Otava, 1974.

Aiheesta muualla

muokkaa