Atlanttinen lämpökausi
| Sarja | Vaihe | Kronozooni | Kalenterivuotta sitten |
|---|---|---|---|
| Holoseeni | Subatlanttinen | 0–2 400 | |
| Subboreaali | 2 400–5 660 | ||
| Atlanttinen | 5 660–9 220 | ||
| Boreaali | 9 220–10 640 | ||
| Preboreaali | 10 640–11 560 | ||
| Pleistoseeni | Veiksel-jääkausi | Nuorempi Dryas | 11 560–12 700 |
Atlanttinen lämpökausi on lämpimin ja kostein holoseenin kausi Euroopan pohjoisosissa. Jääkauden päätyttyä ilmasto alkoi noin 9 000 vuotta sitten lämmetä nopeasti nykyistä lämpimämmäksi, kosteaksi ja mereiseksi. Keskilämpötila oli atlanttisella kaudella 0,5–2 astetta nykyistä korkeampi. Keski-Suomeen levisi jaloja lehtipuita. Itämerta vastasi tuolloin Litorinameri. Noin 6200 eaa. ilmasto viileni ja kuivui hetkeksi. Noin 4900 eaa. ilmasto oli lämpimimmillään.[1]
Atlanttinen lämpökausi
muokkaa
Tällöin alkoi ns. atlanttinen lämpökausi (tai atlanttinen kausi), joka oli lämpimimmillään 4 800–3 500 eaa. eli 6 800–5 500 vuotta sitten, jolloin ilmasto oli 1–3 astetta nykyistä lämpimämpi ja yleensä kosteampi. Tällöin Etelä-Suomessa vallitsi Keski-Euroopan ilmasto ja monet jalot puulajit viihtyivät täällä. Suomessa kasvoi Keski-Euroopan sekametsiä muistuttavia metsiä. Pähkinäpensas ja jalava saapuivat noin 6500 eaa.[1] 5400 eaa. tuli lehmus. Noin 5 100 kalenterivuotta eaa. alkaen jalot lehtipuut levisivät Etelä-Suomeen. Tammi, saarni, pähkinäpensas ja jalava kasvoivat Keski-Suomessa. Leppä runsastui räjähdysmäisesti kauden alussa 9 000–8 500. Mänty harvinaistui 9 000–8 000 ja koivu yleistyi hieman samaan aikaan. Jalava yleistyi 9 000–8 000. Lehmus ja tammi levittäytyivät Suomeen ehkä jo 8 000 mutta viimeistään 7 000 vuotta sitten.
Kuusi alkoi levittäytyä idästä männyn ja koivun rinnalle noin 4 200 eaa. Itämeri oli atlanttisella kaudella ns. litorinavaiheessa, jolloin meren pinta oli ehkä jopa 2 metriä nykyistä korkeammalla. Tulivuoren tuhkasta tehdyn tarkan ajoituksen mukaan atlanttinen lämpökausi ei olisi alkanut vielä 8 200 vuotta sitten.
Holoseenin lämpöhuippu
muokkaa
Atlanttisen kauden lämpötila oli huipussaan 9 000–5 000 vuotta sitten. Tätä kautta sanotaan holoseenin ilmasto-optimiksi ja holoseenin lämpöhuipuksi. Pohjoisempana keskilämpötila poikkesi nykyisestä vielä enemmän. Pohjoisnavan läheisyydessä ero nykyiseen oli noin 4 astetta; talvet olivat 3–9 °C ja kesät of 2–6 °C nykyistä lämpimämpiä. Tropiikissa ero nykyiseen oli alle 1 °C, ja koko maapallon keskilämpötila oli arviolta 0,5–2 °C korkeampi kuin vuonna 1950. Eniten Auringon säteilyä tuli pohjoiselle pallonpuoliskolle 9 000 vuotta sitten, jolloin pohjoiselle pallonpuoliskolle tuli +1 W/m² enemmän säteilyä. Atlanttisen lämpökauden lämmittävä vaikutus jatkui ainakin vielä 4 000 vuotta sitten.
Afrikka oli 16 000–6 000 vuotta sitten nykyistä kosteampi, Saharassa kasvoi puita ja ruohosavannia, koska Afrikan monsuuni oli maan akselikallistuman takia nykyistä voimakkaampi. Subtrooppiset korkeapainesolut olivat atlanttisella kaudella hyvin kaukana toisistaan, mikä laajensi Afrikan kostean ilmaston alueita[2].
Eteläisellä pallonpuoliskolla holoseeni näyttää olleen lämpimin 8 000–10 500 vuotta sitten, juuri jääkauden päättymisen jälkeen.
Noin 6 000–5 500 radiohiilivuotta sitten Euraasia ja Pohjois-Amerikka olivat tammikuussa noin 1–3 °C nykyistä lämpimämpiä[3]. Arktiksen ja nykyisen havumetsän helmikuun keskilämpö oli yleensä yli 2 °C nykyistä korkeampi[4]. Heinäkuussa Arktis oli noin 6 000–5 500 vuotta sitten ainakin 4-4 c lämpimämpi kuin nyt, ja Helsinki ja Pohjois-Labrador 2 °C lämpimämpi kuin nyt[3]. Pohjois-Amerikka ja Aasia lämpenivät laajoilla alueilla heinäkuussa nykyiseen verrattuna ainakin 0–1 °C[3]. Samaan tapaan elokuussa 60 leveyspiirin alue oli ainakin 2 °C nykyistä lämpimämpi, poikkeuksena Alaska ja Islannin ja Skandinavian välinen Pohjois-Atlantin osa[5], minne Golfvirta virtaa etelästä. 70. leveyspiirin pohjoispuolisen alueen vuosikeskilämpötila oli 6 000–5 500 vuotta sitten yli 3 °C nykyistä korkeampi, ja Etelä-Suomessa 2 °C nykyistä korkeampi. Keski-Euroopan ja Alaskan vuosikeskilämpötila oli 1–2 °C nykyistä korkeampi, ja esimerkiksi Eurasia lämpeni noin 40. leveyspiirin pohjoispuolelta yli 0–1 °C. Eurasian ja sademäärät olivat 6 000–5 500 vuotta sitten välillä +100 – -100 mm nykyistä korkeampia tai matalampia, mutta kääntöpiirin eteläpuolisessa Saharassa satoi ainakin 200–300 mm enemmän, jopa 400 mm kuin nyt, samoin kuin Arabian eteläosissa[6]. Yleensä sademäärä nousi Euraasiassa 0–50 mm nykyisestä, mutta saattoi laskea noin 20 mm. Lähi-idässä satoi 20–100 mm nykyistä enemmän[6]. Euraasiassa Pohjois-Ranska, Englanti ja Skandinavian niemimaa kuivuivat 0–100 mm, samoin Keski-Aasian Kaspianmereltä Mongoliaan ulottuva aro- ja aavikkoalue 0–60 mm[7].
Katso myös
muokkaaLähteet
muokkaa- Atlas of Paleoclimates and Paleoenvironmants of the Northern Hemisphere – Late Pleistocene-Holocene, Editors-in-chief Burkhard Frenzel, Marton Pecsi, Andrej Alekseevich Velichko, Geographical Researh Institute, Hungarian Academy of Sciences, Gustav Fischer Verlag Stuttgart, Budapest-Stuttgart 1992, ISBN 953-7395-24-5 Budapest, ISBN 3-437-30685-X Stuttgart
- Viitteet