Aslan Mashadov

Aslan Alijevitš Mashadov [mʌˈsxadəf] (tšetšeeniksi Аслан Али кант Масхадан, 'Aslan Ali kant Mashadan'; ven. Асла́н Али́евич Масха́дов; 21. syyskuuta 1951 Šakai, Kazakstanin sosialistinen neuvostotasavalta, Neuvostoliitto – 8. maaliskuuta 2005 Tolstoi-Jurt, Tšetšenia) oli tšetšeenikenraali ensimmäisessä Tšetšenian ja Venäjän välisessä sodassa. Tammikuussa vuonna 1997 Mashadov valittiin Tšetšenian presidentiksi, mutta toisen Tšetšenian sodan sytyttyä hän palasi johtamaan joukkojaan Venäjän armeijaa vastaan.

Aslan Alijevitš Mashadov Асла́н Али́евич Масха́дов Aslan Ali kant Mashadan Аслан Али кант Масхадан
Itškerian tšetšeenitasavaltan 3. presidentti
12. helmikuuta 1997 – 8. maaliskuuta 2005
Varapresidentti	Vaha Arsanov
Edeltäjä	Zelimhan Jandarbijev
Seuraaja	Abdul-Halim Sadulajev
Henkilötiedot
Syntynyt	21. syyskuuta 1951 Karaganda, Kazakstanin SNT, Neuvostoliitto (nykyään Kazakstan)
Kuollut	8. maaliskuuta 2005 (53 vuotta) Tolstoi-Jurt, Tšetšenian tasavalta
Ammatti	upseeri
Puoliso	Kusama Mashadova
Tiedot
Uskonto	Sufimuslimit
Nimikirjoitus
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Hän toimi vuodesta 1997 kuolemaansa saakka kansainvälisesti tunnustamattoman tšetšeeniseparatistihallinnon Itškerian tšetšeenitasavallan presidenttinä.

Lapsuus

Mashadov syntyi Šakain kylässä Osakarovskin piirissä Qarağandın alueella (oblastissa) Kazakstanin sosialistisessa neuvostotasavallassa, johon hänen sukunsa oli karkotettu vuonna 1944. Vuonna 1957 Mashadovin suku palasi Tšetšenia-Ingušetian autonomiseen sosialistiseen tasavaltaan Hadterežnovin piirin Zebir-Jurt-nimiseen kylään, jossa Mashadov päätti keskikoulunsa.

Sotilasura

Vuonna 1972 Mashadov päätti Tbilisin tykistöopiston ja palveli Ussurijskissa Neuvostoliiton Kaukoidän sotilaspiirissä Kiinan rajalla. Hän yleni tulijaoksen johtajasta tykistöpatteriston esikuntapäälliköksi.

Vuonna 1981 Mashadov valmistui Mihail Kalininille nimetyn Leningradin tykistöakatemian, ja hänet komennettiin eteläisiin joukkoihin Unkariin, missä hän palveli patteriston komentajana ja 198. moottoroidun tykistörykmentin komentajana.

Vuonna 1986 Mashadovista tuli 379. moottoroidun tykistörykmentin komentaja 107. moottoroituun divisioonaan Neuvostoliiton Baltian sotilaspiiriin Vilnaan. Vuonna 1990 Mashadov nimitettiin tykistödivisioonan komentajaksi ja hänet valittiin puoluekomitean sihteeriksi sekä upseerikomitean puheenjohtajaksi.

Itsenäisen Tšetšenian aikana

Vuonna 1992 itsenäiseksi julistetun Itškerian Tšetšeenitasavallan presidentti Džohar Dudajev pyysi häntä ryhtymään Tšetšenian siviilipuolustuksen päälliköksi. Mashadov erosi Venäjän armeijasta everstin arvoisena, ja hänet nimitettiin Tšetšenian asevoimien pääesikunnan apulaispäälliköksi.

Vuosina 1993–1994 hän taisteli Dudajevin vastaista oppositiota vastaan Urus-Martanovskin, Hadterežnomin ja Gudermesskomin piirikunnissa ja hänet nimitettiin Tšetšenian asevoimien pääesikunnan päälliköksi.

Ensimmäisen Tšetšenian sodan aikana 1994–1996 hän suunnitteli ja johti suurimman osan taisteluista ja tuhoamisoperaatioista. Joulukuusta 1994 tammikuuhun 1995 hän johti presidentin turvajoukkoja Groznyissa. Hänen johdollaan tšetšenit tuhosivat venäläisiä panssarivaunuja Groznyin keskustassa rakennusten yläkerroksista käsin niin etteivät vaurioitetut panssarivaunut päässeet pakenemaan kapeita katuja pitkin vaan ne tuhottiin. Helmikuussa 1995 Dudajev ylensi Mashadovin prikaatikenraaliksi.

Maaliskuussa 1995 Venäjän federaation syyttäjälaitos nosti syytteen ja julkisti Mashadovin etsintäkuulutuksen. Mashadov osallistui 1995–1996 Tšetšenian ja Venäjän rauhanneuvotteluihin ja allekirjoitti 30. elokuuta 1996 Tšetšenian puolesta Hasavjurtin sopimuksen. Venäjän puolesta sen allekirjoitti kenraali Aleksandr Lebed. Sopimus oli muutoin tyydyttävä, mutta siinä ei tunnustettu Tšetšenian itsenäisyyttä. Dudajev oli kuollut 21. huhtikuuta 1996.

17. lokakuuta 1996 Mashadovista tuli Tšetšenian koalitiohallituksen pääministeri. 23. marraskuuta 1996 allekirjoitettiin Venäjän pääministerin Viktor Tšernomyrdinin kanssa sopimus Tšetšenian ja Venäjän välisistä suhteista. 27. tammikuuta 1997 Mashadov valittiin presidentiksi, ja helmikuussa hän oli pääministerikin. Mashadov ei kyennyt tukahduttamaan omaa oppositiota. Mashadov tuomitsi Šamil Basajevin ja Hattaban hyökkäyksen Dagestaniin, mutta Venäjän joukkojen tunkeuduttua uudelleen Tšetšeniaan välit katkesivat myös Venäjän federaation kanssa.

Toinen Tšetšenian sota

Maaliskuussa 2000 Venäjä antoi Mashadovista Venäjän liittovaltion laajuisen etsintäkuulutuksen ja vuonna 2002 kansainvälisen etsintäkuulutuksen. Mashadov pyrki sovittelemaan tšetšeenien keskinäisiä erimielisyyksiä tai ainakin peittämään ne julkisuudesta mutta ei kyennyt estämään Šamil Basajevin ja Doku Umarovin kaltaisia radikaaleja venäläisvastaisesta terrorista.

Lokakuun 2002 Dubrovkan teatterikaappauksen jälkeen Venäjän hallitus kieltäytyi neuvottelemasta enää Mashadovin kanssa. Syyskuussa 2004 Venäjän syyttäjälaitos julisti Mashadovin epäillyksi Beslanin koulukaappaukseen sekä tarjosi palkkiota tiedoista, joiden avulla Mashadov ja Šamil Basajev tehtäisiin vaarattomiksi.

Mashadov kuoli 8. maaliskuuta 2005 Venäjän liittovaltion joukkojen iskettyä Tolstoi-Jurtiin, Ruslan Hasbulatovin syntymäkylään, jota oli aina pidetty Dudajevin ja Mashadovinkin vastaisen opposition keskuksena.

Mashadov oli saanut kunniamerkkejä, muun muassa toisen ja kolmannen luokan mitalin ”Isänmaan palvelemisesta Neuvostoliiton asevoimissa” sekä Itškerian ”Kansan kunnia” -mitalin. Mashadov kirjoitti kirjan Kunnia elämää tärkeämpi (Честь дороже жизни). Mashadovilta jäi leski ja Malesiassa asuva poika Anzora ja tytär Fatima. Monet Mashadovin kaukaiset ja etsintäkuulutetutkin sukulaiset kuolivat vuoden 2004 aikana epämääräisissä olosuhteissa.

15. maaliskuuta 2005 liittovaltion turvallisuuspalvelun FSB:n yhteiskuntasuhteiden keskus ilmoitti Mashadovista luvatun 10 000 000 dollarin palkkion tulleen kokonaisuudessaan maksetuksi. Palkkionsaajan henkilöyttä ei ilmoitettu.

Mashadovin jälkeen

Tšetšenian oloissa maltilliseksi luonnehditun Mashadovin seuraajaksi on ilmoitettu ulkomaalaisille lähes tuntematon Abdul-Halim Sadullajev.

Lähteet

• Hakala, Pekka: Suuri ja sekava Venäjä. Helsinki: HS kirjat, 2008. ISBN 978-952-55572-2-0

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Aslan Mashadov Wikimedia Commonsissa