Apostoliset isät

Apostolisiksi isiksi kutsutaan ensimmäisiä, ensimmäisellä ja toisella vuosisadalla eläneitä, kirkkoisiä eli kristillisen alkukirkon opettajia. Nimitystä käytettiin 1600-luvulta alkaen kirjoittajista, joiden ajateltiin tunteneen osan apostoleista. Apostoliset isät nähtiin täten apostoleiden välittöminä seuraajina ja oppilaina. Näin he toimivat ikään kuin linkkinä Jeesuksen tunteneiden apostolien, ja myöhempien sukupolvien kristillisten kirjoittajien ja oikeaoppisuuden puolustajien eli myöhempien kirkkoisien välillä. Heidän kirjoituksiaan ei kuitenkaan enää otettu mukaan Uuden testamentin kirjojen kaanoniin, ainakaan katolisen, ortodoksisen tai protestanttisen kirkon lopulta hyväksymässä muodossa.

Määritelmä

Apostoliset isät erottuvat aikakauden muista kristillisistä kirjoittajista siinä, että heidän opetuksensa ja teologiansa lukeutuvat paavalilaiseen kristillisyyteen, josta tuli sittemmin kristinuskon valtavirta. Nikaian ensimmäisen kirkolliskokouksen (vuonna 325) jälkeen nikealaisesta kristillisyydestä, jota apostoli Paavalin tulkinnat hallitsivat, tuli kristinuskon päähaaran virallinen tulkinta. Vastakkaiset tulkinnat julistettiin harhaopeiksi. Monet varhaiset tekstit jäivät näin pois kirkollisesta käytöstä ja osin niitä jopa tuhottiin.

Kaikki apostolisten isien opetukset eivät ole nykyisessä katsannossa oikeaoppisia pienimpiä yksityiskohtia myöten. Heidän kirjoituksensa toimivat kuitenkin tärkeänä todistusaineistona varhaiskristillisyydestä ja kristinuskon oppihistoriasta.

Nimityksen alkuperä

Termi ”apostolinen isä” tuli yleiseen käyttöön 1600-luvulla. Catholic Encyclopedian mukaan termi on peräisin Jean Baptiste Cotelierin vuonna 1672 julkaisemasta teoksesta SS. Patrum qui temporibus apostolicis floruerunt opera (Apostolisena aikana vaikuttaneiden pyhien isien työt), jonka L. J. Ittig lyhensi myöhemmin nimelle Bibliotheca Patrum Apostolicorum teosten vuoden 1699 painoksessaan. Termiä on siitä lähtien käytetty laajalti erityisesti katolisessa kirkossa. Muut perinteet eivät tee juurikaan eroa apostolisten isien ja muiden kirkkoisien välille. Erityisesti protestanttisessa perinteessä nimitystä käytetään ja apostolisten isien kirjoituksia luetaan harvemmin.

Nimityksen vastustus

Kaikki kristityt eivät kuitenkaan tunnusta näiden kirjoittajien arvovaltaa eivätkä käytä nimitystä ”apostolinen isä”. Erityisesti eräät protestanttiset suuntaukset ovat sitä mieltä, että lännen ja idän kirkot (katolinen ja ortodoksinen kirkko) luopuivat oikeasta opista, ja termiin ”apostolinen isä” sisältyvää auktoriteettia ja oletettua oikeaoppisuutta käytetään pönkittämään oppeja, jotka ensimmäisten vuosisatojen aikana omaksuttiin osaksi kristinuskoa erityisesti hellenistisestä yleiskulttuurista.

Apostolisten isien kirjoitusten joukossa on lähinnä kirjoituksia, jotka tukevat pakanallisuudesta kääntyneiden kristittyjen näkemystä kristinuskosta. Sen sijaan Jerusalemin juutalaiskristittyjen edustamat näkemykset ovat käytännössä katsoen hävinneet ensimmäisten kahden vuosisadan aikana. Paavalilaisen näkemyksen mukaan esimerkiksi kristittyjen ei enää tarvinnut noudattaa juutalaista lakia ja esimerkiksi ympärileikkauttaa itseään, pelkkä kaste riitti. Vastaavasti alkukristillisyyden gnostilaiset (esimerkiksi markionilaiset) näkemykset tulevat apostolisten isien teksteissä ilmi vain arvostelun kohteina.

Apostoliset isät

Pyhä Polykarpos.

Apostolisiin isiin luettujen henkilöiden lista on vaihdellut jonkin verran. Se perustuu vahvasti kirkon perinteisiin, vaikka kirjallisuuskriittinen tutkimus onkin todistanut, etteivät kaikki heidän nimiinsä laitetut kirjoitukset ole peräisin toiselta vuosisadalta. Toisaalta uudemmista löydöistä 1880-luvulla löydetty Didakhe on ajoitettu apostolisten isien aikaan.

Merkittävimpänä apostolisiin isiin kuuluvat eräät alkukirkon ensimmäiset piispat. Heidän lisäkseen apostolisiin isiin kuuluu myös henkilöitä, joiden nimiä ei tiedetä, ainoastaan heidän kirjoituksensa ovat tunnettuja.

Alkukirkon piispat:

• Pyhä Klemens eli Klemens I, neljäs Rooman piispa eli paavi (k. 97) — hän "oli nähnyt siunatut apostolit (Pietarin ja Paavalin) ja keskustellut heidän kanssaan".
• Pyhä Ignatios, Antiokian piispa (k. 107) — hän oli Pietarin toinen seuraaja Antiokian piispan istuimella ja on tässä keskeisessä tehtävässä saattanut hyvin tavata myös muita apostoleja. Yleisesti hyväksytyn perinteen mukaan hän oli evankelista Johanneksen oppilas.
• Pyhä Polykarpos, Smyrnan piispa (n. 69/80–155/167) — hänen henkilökohtaisista suhteistaan apostoleihin on kirkossa vahva perinne. Hän oli apostolien neuvoma, ja evankelista Johanneksen oppilas ja aikalainen lähes kaksikymmentä vuotta.
• Papias, Hierapoliin piispa

Muita:

• Hermas (Hermaan Paimenen kirjoittaja)
• Barnabaan kirjeen kirjoittaja
• Didakheen kirjoittaja

Joskus myös:

• Kodratos Ateenalainen, Ateenan piispa

Apostolisten isien kirjoitukset

Apostolisten isien kirjat ovat joukko kristillisiä kirjoituksia ensimmäisen vuosisadan lopulta ja toisen vuosisadan alkupuolelta. Monet apostolisten isien kirjoitukset voidaan laskea kuuluviksi apokryfisiin kirjoihin. Suurin osa näistä kirjoituksista oli alun perin kirjoitettu kreikaksi.^lähde?

• Ensimmäinen Klemensin kirje
• Toinen Klemensin kirje (apokryfinen, ei siis Klemensin kirjoittama, mutta silti hyvin varhainen)
• Seitsemän Ignatioksen lyhyttä kirjettä (kirjeiden pidemmät muodot ja muut kuin kyseiset seitsemän kirjettä on yleisesti tunnustettu pseudepigrafisiksi)
  • Ignatioksen kirje efesolaisille
  • Ignatioksen kirje filadelfialaisille
  • Ignatioksen kirje magnesialaisille
  • Ignatioksen kirje roomalaisille
  • Ignatioksen kirje smyrnalaisille
  • Ignatioksen kirje tralleslaisille
  • Ignatioksen kirje Polykarpokselle
• Polykarpoksen kirje filippiläisille
• Polykarpoksen marttyyrikuolema
• Didakhe eli Apostolien opetus
• Barnabaan kirje
• Hermaan Paimen
• Kirje Diognetokselle
• Papiaan kirjoitusten katkelmia, jotka ovat säilyneet muiden tekemissä lainauksissa
• Kodratos Ateenalaisen kirjoituksen lyhyt katkelma

Apostolisten isien kirjoituksista ainoastaan osa on säilynyt nykypäiviin. Osa on säilynyt ainoastaan viittauksina, kuten lainauksina ja katkelmina, muiden kirjoituksissa tai lyhyinä pergamentti- tai papyruskatkelmina.

Varhaiskristillisistä kirjoituksista apostolisten isien tuotoksiksi ei lueta desposynien kirjoituksia, muita apokryfisiä kirjoja (mukaan lukien apokryfiset evankeliumit), suurinta osaa pseudepigrafisista kirjoituksista, eikä harhaoppisiksi tuomittujen johtohahmojen, kuten Markionin ja Valentinoksen kirjoituksia. Desposynin, Jeesuksen perheen jäljelle jääneiden jäsenten mukaan lukien Jaakob Vanhurskas, kirjoitukset ovat lähes täydellisesti kadonneet. Apokryfiset evankeliumit ja pseudepigrafiset kirjoitukset ovat enimmäkseen myöhempiä tuotoksia, eivätkä ne ole historiallisesti yhtä paikkansapitäviä kuin kanoniset kirjoitukset. Harhaoppisia kirjoittajia koskien suurin osa tiedoista tulee kirkkoisien myöhemmistä kirjoituksista heitä vastaan, ja niiden antama kuva voi olla epätäydellinen tai vääristävä.

Katso myös

• Apostolit
• Kirkkoisät

Kirjallisuutta

• Apostolisten isien kirjat sekä eräitä muita vanhimman kristillisen kirjallisuuden tuotteita Uuden testamentin ulkopuolelta / suomentanut sekä johdannoilla varustanut Osvald Stenroth, 1928
• Apostoliset isät. (Suomentanut Heikki Koskenniemi. 2. uudistettu painos (1. painos 1975). Suomalaisen teologisen kirjallisuusseuran julkaisuja 163) Helsinki: Suomalainen teologinen kirjallisuusseura, 1989. ISBN 951-9111-75-1
• Apostoliset isät. (Kokoelma varhaiskristillisiä kirjoituksia. Toimittaneet Niko Huttunen, Joona Salminen ja Ulla Tervahauta. Suomalaisen teologisen kirjallisuusseuran julkaisuja 290) Helsinki: Suomalainen teologinen kirjallisuusseura, 2020. ISBN 978-952-7272-03-9

Aiheesta muualla

• Peterson, John Bertram: The Apostolic Fathers Catholic Encyclopedia. 1911. New York: Robert Appleton Company. (englanniksi)
• Schaff, Philip: The Apostolic Fathers with Justin Martyr and Irenaeus. Edinburgh, 1867.