Alan Rickman

brittiläinen näyttelijä (1946 - 2016)

Alan Sidney Patrick Rickman (21. helmikuuta 1946 Hammersmith, Lontoo, Britannia14. tammikuuta 2016 Lontoo, Britannia) oli englantilainen elokuva- ja teatterinäyttelijä sekä ohjaaja, joka näytteli Hollywood-elokuvissa usein roistoa (esimerkiksi läpimurtoelokuvassaan Die Hard – vain kuolleen ruumiini yli). Hän näytteli myös Severus Kalkarosta Harry Potter -elokuvissa (2001—2011) ja ilkeää Nottinghamin sheriffiä elokuvassa Robin Hood – varkaiden ruhtinas (1991), josta hän sai Bafta-palkinnon.[1]

Alan Rickman
Alan Rickman vuonna 2011.
Alan Rickman vuonna 2011.
Henkilötiedot
Koko nimi Alan Sidney Patrick Rickman
Syntynyt21. helmikuuta 1946
Hammersmith, Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta
Kuollut14. tammikuuta 2016 (69 vuotta)
Ammatti näyttelijä
Puoliso Rima Horton (vih. 2012)
Näyttelijä
Aktiivisena 1974–2016
Merkittävät roolit Die Hard – vain kuolleen ruumiini yli
Galaxy Quest
Harry Potter
Sweeney Todd – Fleet Streetin paholaisparturi
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Rickman oli mukana lukuisissa elokuvissa romanttisista komedioista draamaan ja toimintaan. Lisäksi hän ohjasi ja käsikirjoitti elokuvan Talvivieras (1996) ja ohjasi vuonna 2014 ensi-iltansa saaneen elokuvan The Little Chaos, jonka pääosia esittävät Kate Winslet ja Alan Rickman itse.

Nuoruus ja opiskelu

muokkaa

Alan Rickman syntyi Lontoossa vuonna 1946. Hänellä oli irlantilaiset ja walesilaiset sukujuuret, ja hänen vanhempansa olivat tehdastyöläinen Bernard ja tämän vaimo Margaret. Alan kasvoi kolmen sisaruksensa kanssa Actonin alueella Länsi-Lontoossa.[2]

Rickman opiskeli graafista suunnittelua Chelsea College of Art and Designissa ja Royal College of Artissa. Hänellä oli kolmen vuoden ajan kolmen ystävänsä kanssa Notting Hillissä graafista suunnittelua tarjoava yritys, kunnes vuonna 1972 hän aloitti opiskelut Royal Academy of Dramatic Artissa.[2][3]

Uran alku teatterissa

muokkaa

Rickman herätti ensimmäisen kerran huomiota näyttelijänä vuonna 1976 Birgminghamin laitosteatterissa Ben Jonsonin näytelmässä The Devil Is an Ass. Tämän jälkeen hän näytteli muun muassa sivurooleissa Royal Shakespeare Companyssä (RSC).[2] Ensiesiintymisensä televisiossa Rickman teki vuonna 1978, kun hän näytteli Tybaltia BBC Television Shakespeare -sarjan jaksossa Romeo and Juliet.[3]

Rickman pääsi 1980-luvulla RSC:ssä useisiin keskeisiin rooleihin. Hän näytteli muun muassa Thomas Kilroyn irlantilaisessa versiossa Anton Tšehovin Lokista, Edinburghin taidefestivaalilla Richard Cranen sovituksessa Fjodor Dostojevskin Karamazovin veljeksistä ja Snoo Wilsonin näytelmässä The Grass Widow.[2]

Die Hardin kautta elokuva-alalle

muokkaa

Rickmanin läpimurtorooli oli 1985 RSC-tuotannossa Vaarallisia suhteita, jossa hän esitti seksikästä mutta manipuloivaa ja julmaa Vicomte de Valmontia. Hän toisti roolinsa Broadwayllä ja herätti myös elokuva-alan mielenkiinnon. Ohjaaja John McTiernan pyysi Rickmania näyttelemään rikollisen roolia Bruce Willisin vastanäyttelijäksi elokuvaan Die Hard – vain kuolleen ruumiini yli (1988).[4]

Vaikka Die Hard teki Rickmanista kansainvälisesti tunnetun elokuvanäyttelijän, hän ei hylännyt teatteria. Hän näytteli 1991 Edinburghin taidefestivaalilla japanilaisen ohjaajan Yukio Ninagawan sovituksessa Kunio Shimizuun näytelmästä Tango at the End of Winter. Georgian Rustaveli-teatterissa hän näytteli Hamletin roolissa Robert Sturuan ohjauksessa.[2]

Rickman näytteli Die Hardin jälkeen muutamissa brittiläisissä elokuvissa. Niistä tunnetuin on Anthony Minghellan ohjaama Truly Madly Deeply (1989). Hän voitti Bafta-palkinnon roolistaan Nottinghamin sheriffinä elokuvassa Robin Hood – varkaiden ruhtinas (1991).[4] Elokuvan pääosassa Robin Hoodina esiintyneen Kevin Costnerin kerrotaan suuttuneen Rickmanin lahjakkuudesta ja vaatineen joidenkin Rickmanin kohtausten poistoa.[5]

Vaikka Rickman tunnetaankin monista elokuvapahisten rooleistaan, hän teki myös useita monipuolisempia pienen budjetin elokuvia. Näihin kuuluvat muun muassa aisankannattaja elokuvassa Close my eyes – rakasta minua (1991) ja kampanjapäällikkö satiirissa Bob Roberts (1992). Rickman hylkäsi tarjouksen pääpahiksen roolista James Bond -elokuvassa 007 ja kultainen silmä ja teki sen sijaan ensiohjauksensa Talvivieras.[4]

Rickman näytteli Christopher Brandonia vuonna 1995 ilmestyneessä, Jane Austenin romaanista sovitetussa elokuvassa Järki ja tunteet ja seuraavana vuonna irlantilaista vallankumouksellista Éamon de Valeraa, josta tulee lopulta Irlannin presidentti, elokuvassa Michael Collins (1996).[4]

Harry Potter -sarja ja viimeiset roolit

muokkaa

Rickman esitti kahdeksassa Harry Potter -elokuvassa taikajuomien ja myöhemmin pimeyden voimilta suojautumisen opettajaa Severus Kalkarosta. Harry Potter ja viisasten kivi ilmestyi vuonna 2001 ja sarjan kahdeksas elokuva Harry Potter ja kuoleman varjelukset, osa 2 vuonna 2011.[4]

West Endiin ja Broadwaylle Rickman palasi vuonna 2001 Noël Cowardin näytelmässä Private Lives. New York Times kutsui Rickmanin suoritusta egomaanikko Elyot Chasena taiturimaiseksi. Vuosina 2005–2006 Rickman ohjasi näytelmän My Name Is Rachel Corrie Royal Courtissa, Edinburghin taidefestivaalilla ja Broadwayllä. Hänen viimeiset teatteriroolinsa olivat vuonna 2010 Henrik Ibsenin näytelmässä John Gabriel Borkman ja Broadwayllä vuonna 2011 Theresa Rebeckin näytelmässä Seminar.[2]

Rickman näytteli vuonna 2003 Richard Curtisin romanttisessa elokuvassa Rakkautta vain ja vuonna 2005 paranoidisen robotin Marvinin ääntä elokuvassa Linnunradan käsikirja liftareille. Vuonna 2007 hän näytteli tuomari Turpinia Tim Burtonin elokuvaversiossa Sweeney Toddista ja vuonna 2010 Kaalimadon ääntä Tim Burtonin ohjaamassa elokuvassa Liisa Ihmemaassa.[2]

Rickman ohjasi vuonna 2014 pukudraaman A Little Chaos, jossa hän itse näytteli Ludvig XIV:tä. Hänen viimeiset elokuvaroolinsa olivat jännityselokuva Eye in the Sky (2015) ja Liisan seikkailut peilimaailmassa (2016), jossa hän teki jälleen Kaalimadon ääniroolin.[3]

Yksityiselämä

muokkaa

Rickman tutustui tulevaan puolisoonsa Rima Hortoniin Chelsea School of Artissa, ja he alkoivat seurustella vuonna 1965. He asuivat yhdessä vuodesta 1977 ja menivät naimisiin yksityisessä seremoniassa vuonna 2012, mutta kertoivat avioliitosta julkisuudessa vasta kolmen vuoden kuluttua vihkimisestä.[2] Rima Horton oli aktiivinen työväenpuolueen jäsen ja taloustieteilijä.[2]

Kuolema

muokkaa

Alan Rickman kuoli haimasyöpään 69-vuotiaana tammikuussa 2016.[6]

Filmografia

muokkaa
Elokuvat
Vuosi Suomenkielinen nimi Alkuperäinen nimi Rooli
1978 Romeo & Juliet Romeo & Juliet Tybalt
1983 Busted Busted Simon
1988 Die Hard – vain kuolleen ruumiini yli Die Hard Hans Gruber
1988 Murha neitsyen merkeissä The January Man Ed
1990 Australian villi länsi Quigley Down Under Elliott Marston
Truly Madly Deeply Truly Madly Deeply Jamie
1991 Kuulustelu Closet Land kuulustelija
Robin Hood – varkaiden ruhtinas Robin Hood – varkaiden ruhtinas George, Nottinghamin seriffi
Close My Eyes – rakasta minua Close My Eyes Sinclair
1992 Bob Roberts Bob Roberts Lukas Hart III
1994 Elämän teatteri 'Mesmer Franz Anton Mesmer
1995 Elämän teatteri An Awfully Big Adventure P.L. O’Hara
Järki ja tunteet Sense and Sensibility Christopher Brandon
1996 Rasputin – mystinen munkki Rasputin Grigori Rasputin
Michael Collins Michael Collins Howard Langston
1998 Judas Kiss Judas Kiss David Friedman
Kohtalokas vieras Dark Harbor David Weinberg
1999 Dogma Dogma Metatron
Galaxy Quest Galaxy Quest Alexander Dane
2000 Apua! Olen kala Help! I’m a Fish Joe (äänirooli)
2001 Blow Dry – kierot kutriniekat Blow Dry Phil Allen
We Know Where You Live We Know Where You Live Second Yorkshireman
Harry Potter ja viisasten kivi Harry Potter and the Philosophers Stone Severus Kalkaros
The Search for John Gissing The Search for John Gissing John Gissing
2002 Harry Potter ja salaisuuksien kammio Harry Potter and the Chamber of Secrets Severus Kalkaros
2003 Rakkautta vain Love Actually Harry
2004 Pienten sydänten pelastajat Something the Lord Made Alfred Blalock
Harry Potter ja Azkabanin vanki Harry Potter and the Prisoner of Azkaban Severus Kalkaros
2005 Linnunradan käsikirja liftareille The Hitchhiker’s Guide to the Galaxy Marvin (äänirooli)
Harry Potter ja liekehtivä pikari Harry Potter and the Goblet of Fire Severus Kalkaros
2006 Snow Cake Snow Cake Alex
Parfyymi Perfume: The Story of a Murderer Richis
2007 Nobel Son Nobel Son Eli Michaelson
Harry Potter ja Feeniksin kilta Harry Potter and the Order of the Phoenix Severus Kalkaros
Sweeney Todd – Fleet Streetin paholaisparturi Sweeney Todd: The Demon Barber of Fleet Street Judge Turpin
2008 Bottle Shock Bottle Shock Steven Spurrier
2009 Harry Potter ja puoliverinen prinssi Harry Potter and the Half-Blood Prince Severus Kalkaros
2010 Liisa Ihmemaassa Alice in Wonderland Kaalimato (äänirooli)
The Song of Lunch The Song of Lunch He
Harry Potter ja kuoleman varjelukset, osa 1 Harry Potter and the Deathly Hallows: Part 1 Severus Kalkaros
2011 Harry Potter ja kuoleman varjelukset, osa 2 Harry Potter and the Deathly Hallows: Part 2
2012 Gambit Gambit Shahbandar
2013 The Butler The Butler Ronald Reagan
A Promise A Promise Karl Hoffmeister
CBGB CBGB Hilly Kristal
2014 A Little Chaos A Little Chaos Ludvig XIV
2015 Eye in the Sky Eye in the Sky Frank Benson
2016 Liisan seikkailut peilimaailmassa Alice Through the Looking Glass Kaalimato (äänirooli)

Lähteet

muokkaa
  1. Film in 1992 | BAFTA Awards awards.bafta.org. Viitattu 18.12.2023.
  2. a b c d e f g h i Michael Coveney: Alan Rickman obituary The Guardian. 14.1.2016. Guardian News and Media Limited. Viitattu 9.1.2017. (englanniksi)
  3. a b c Dave Itzkoff & Katie Rogers: Alan Rickman, Watchable Villain in ‘Harry Potter’ and ‘Die Hard,’ Dies at 69 NYTimes.com. 14.1.2016. The New York Times Company. Viitattu 9.1.2017. (englanniksi)
  4. a b c d e Alan Rickman, actor - obituary The Telegraph. 14.1.2016. Telegraph Media Group Limited. Viitattu 9.1.2017. (englanniksi)
  5. Talktalk.co.uk – Alan Rickman – Biography. "Kevin Costner famously cut many of his scenes, and STILL the movie's remembered for Rickman's hilarious outbursts." Viitattu 2.1.2011.
  6. Shoard, Catherine: Alan Rickman, giant of British film and theatre, dies at 69 The Guardian. 14.1.2016. Viitattu 14.1.2016. (englanniksi)

Aiheesta muualla

muokkaa