2-metyylinaftaleeni
2-metyylinaftaleeni (C11H10) on polysyklinen aromaattinen hiilivety eli ns. PAH-yhdiste. Se on normaaliolosuhteissa olomuodoltaan kiteinen ja palava aine. 2-metyylinaftaleenin moolimassa on 142,2 g/mol, sulamispiste 34,6 °C, kiehumispiste 241 °C, tiheys 1,0058 g/cm3, leimahduspiste 97 °C, itsesyttymislämpötila 488 °C ja CAS-numero 91-57-6. 2-metyylinaftaleenin liukoisuus veteen 25 °C:n lämpötilassa on 24,6 mg/l. Aineesta käytetään myös nimeä beta-metyylinaftaleeni.
2-metyylinaftaleeni | |
---|---|
Tunnisteet | |
CAS-numero | |
PubChem CID | |
SMILES | CC1=CC2=CC=CC=C2C=C1 |
Ominaisuudet | |
Molekyylikaava | C11H10 |
Moolimassa | 142,2 g/mol |
Sulamispiste | 34,6 °C |
Kiehumispiste | 241 °C |
Tiheys | 1,0058 g/cm3 |
Liukoisuus veteen | 24,6 mg/l (25 °C) |
Valmistus ja käyttö
muokkaa2-metyylinaftaleenia erotetaan kivihiilitervasta tislaamalla. Yhdistettä voidaan tuottaa myös isomeroimalla 1-metyylinaftaleenia. Yhdistettä käytetään liuottimena, sekä värien ja lääkeaineiden synteesissä. Tärkeimpiä 2-metyylinaftaleenista valmistettavia yhdisteitä ovat menadioni eli K3-vitamiini ja muut K-vitamiinit.[2][3][4]
Katso myös
muokkaaLähteet
muokkaa- 2-metyylinaftaleenin kansainvälinen kemikaalikortti
- U.S. Environmental Protection Agency: Toxicological review of 2-methylnaphthalene (CAS No. 91-57-6) (pdf) (englanniksi)
- PubChem: 2-methylnaphthalene (englanniksi)
- Kyoto Encyclopedia of Genes and Genomes (KEGG): 2-Methylnaphthalene (englanniksi)
- ChemBlink: 2-Methylnaphthalene (englanniksi)
Viitteet
muokkaa- ↑ 2-Metyylinaftaleeni Käyttöturvallisuustiedote. 3.2.2016. Sigma Aldrich (Merck). Viitattu 3.9.2018.
- ↑ Alén, Raimo: Kokoelma orgaanisia yhdisteitä: Ominaisuudet ja käyttökohteet, s. 48. Helsinki: Consalen Consulting, 2009. ISBN 978-952-92-5627-3
- ↑ Robert T. Mason: Naphthalene, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2002. Viitattu 20.04.2013
- ↑ Gerd Collin, Hartmut Höke & Helmut Greim: Naphthalene and Hydronaphthalenes, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2003. Viitattu 20.04.2013