Šeherazade (baletti)
Šeherazade (ven. Шехеразада) on baletti, joka perustuu Nikolai Rimski-Korsakovin vuonna 1888 säveltämään sinfoniseen sarjaan Šeherazade. Se puolestaan perustuu arabiankieliseen satukokoelmaan Tuhat ja yksi yötä.[1] Orkesterisarjan ja baletin nimi Šeherazade viittaa Tuhannen ja yhden yön päähenkilöön ja kertojaan Šeherazadeen.[2]
Baletin taustaa
muokkaaŠeherazaden balettisovitus sai kantaesityksensä 4. kesäkuuta 1910 Pariisin oopperassa Palais Garnierissa Ballets russes -balettiseurueen tuottamana ja esittämänä. Baletin koreografia on Mihail Fokinin ja libretto Mihail Fokinin, Aleksandr Benois'n ja Léon Bakstin käsialaa.[3][4] Ballets russes'in Šeherazade on kuuluisa Léon Bakstin suunnittelemista loisteliaista puvuista ja ylenpalttisista lavasteista sekä Mihail Fokinin eroottisesta koreografiasta ja tarinasta, jollaista ei oltu nähty baletissa aikaisemmin. Balettiteoksen luomiskausi sijoittuu Belle époque -ajan viimeisille vuosille. Orientalismi oli tällöin suosionsa huipulla. Ballets russes pyrki aikakautensa muodin mukaisesti tuomaan itämaisuuden (tai länsimaisen stereotypian siitä) läntiselle yleisölle, jotta he voisivat toteuttaa eksoottisia fantasioitaan ilman pelkoa seurauksista. Tämä suuntaus oli vallalla koko Euroopassa.[5]
Baletti sisältää eksoottisen miesorjan hahmon, jonka roolin tanssi alkuperäisessä tuotannossa Vatslav Nižinski. Tämän viettelemän Zobeiden, yhden šaahin monista vaimoista, roolin tanssi Ida Rubinstein. Pääeunukin osan tanssi Enrico Cechetti.[3] Šaahi/sulttaani Zeman/Shahriyarin osan tanssi Alexis Bulgakov ja hänen veljensä Shahzemanin osan tanssi Basil (Vasili) Kissilev.[6]
Vatslav Nižinskin iho maalattiin kullanväriseksi, ja erotiikka on vahvasti läsnä taustalla tapahtuvissa orgiastisissa kohtauksissa. Tämä baletti oli mahdollisesti yksi ensimmäisistä esityksistä, jossa näyttämö on täynnä ihmisiä, jotka simuloivat keskenään seksuaaliaktia. Nižinski oli lyhyt ja androgyyni miestanssija, mutta hänen tanssinsa oli voimakasta ja teatraalista. Šeherazade käänsi klassisen baletin konventiot ylösalaisin ohjaamalla yleisön huomion naisvartalon sulokkuudesta ja kauneudesta miesten seksuaalisuuteen ja aistillisuuteen.[7]
Toisin kuin klassisissa baleteissa, Šeherazaden koreografiassa oli aistillisia liikkeitä, kuten vartalon aaltoilevat ja viipyilevät liikkeet sekä tanssijoiden välinen intiimi lähikontakti. Kultaisen orjan koreografia oli myös aaltoilevampaa, väreilevämpää ja hitaampaa, siihen verrattuna mitä suurten hyppyjen ja piruettien täyttämiin sooloihin tottunut yleisö oli nähnyt klassisen baletin miestanssijoitten esityksissä. Šeherazade ei keskity klassisen balettitekniikan ympärille, vaan pikemminkin ylävartalon ja käsivarsien aistilliseen liikkeeseen. Eksoottiset eleet sekä eroottiset seläntaivutukset paljastavat tanssijan kylkiluut ja korostavat rintaa. Teatraalisuudella ja mimiikalla on iso osa tarinankerronnassa. Mihail Fokin sai inspiraationsa koreografiaan persialaisista miniatyyreistä.[8]
Šeherazade tuli balettiohjelmistoon 15-20 vuotta Marius Petipan Joutsenlampeen ja Prinsessa Ruususeen tekemien koreografioiden jälkeen, jotka olivat vahvasti klassiseen balettiin ja tekniikkaan sitoutuneita balettiteoksia. Mihail Fokin oli omaksunut ajatuksen teknisyyden vähentämisestä liikekielessä ja käytti sitä Šeherazaden jälkeenkin, tehdessään Petruškan koreografian vuonna 1912. Hän antoi inspiraatiota muille koreografeille hylkäämällä tekniikan ja ottamalla käyttöön luonnollisen liikkeen.
Léon Bakst, joka suunnitteli Šeherazaden lavasteet ja puvut, käsitteli näyttämöä kolmiulotteisena maisemana, jossa tanssijat, lavasteet ja puvut olivat kaikki yhtä tärkeitä. Hän oli tuolloin sisustussuunnittelun ja muodin suuri vaikuttaja, joka käytti baletissa tavallisuudesta poikkeavaa värimaailmaa ja eksoottisia pukuja. Puvustaessaan Šeherazadea hän keskittyi korostamaan kehon liikkeitä koristeellisten ja "historisoivien" pukujen avulla[9], joitten eroottisuutta pidettiin jopa yhtä uskaliaana kuin koreografiaakin.[3]
Vaikutus
muokkaaBaletin esitysten ja sitä seuranneen yleisön vastaanoton Pariisissa sanotaan muuttaneen balettihistorian kulkua. Ballets russes teki baletin kantaesityksen Pariisiin, koska Venäjän konservatiiviset teatterit eivät hyväksyneet riskialttiita aiheita sisältäviä tuontantoja, mutta Pariisissa se oli täysosuma.[10] Kuten monet muutkin Ballets russes'in baletit, Šeherazade houkutteli yleisöä joka suunnasta ja pitkien matkojen päästä. Sen puvustus ja lavastus inspiroivat ja vaikuttivat moniin muodinluojiin seuraavina vuosina, kuten Paul Poiret'iin. Kritiikkiä baletille antoi Rimski-Korsakovin leski Nadežda Nikolajevna Rimskaja-Korsakova, joka protestoi että koreografioidussa draamassa oli rikottu hänen jo vuonna 1908 kuolleen miehensä musiikin järjestystä vastaan.[11]
Šeherazade oli suuri menestys Pariisissa vuonna 1910. Muotivirtausten seuraajat, jotka olivat juuri huutaneet "bravota" Les saisons Russes'in ensi-illassa, pukeutuivat kiireen vilkkaan samanlaisiin itämaistyylisiin haaremihousuhin ja turbaaneihin, jotka taiteilija Léon Bakst oli luonut balettia varten. Kangasvalmistajat alkoivat tehdä sinisiä ja oransseja koristepainatuksia liinavaatteisiin ja korukauppiaat myivät ennennäkemättömällä menestyksellä räikeää rihkamaa, joka muistutti tanssijoitten näyttämöllä käyttämiä kimalluksia.[12]
Jopa arvostettu pariisilainen koruvalmistaja Cartier rohkeni yhdistellä sinisiä safiireja ja vihreitä smaragdeja, mikä olisi ollut aiemmin ennenkuulumatonta. Vahvat parfyymit olivat myös viimeinen sana, ja niiden nimet olivat eksoottisia: 'Prince Igor', 'Thisbée', 'Nirvana', 'Sakountala' ja 'Un air enbaumeé' (Balsamoitu ilma). Muodikkaat pariisilaiset sisustivat kotinsa uudelleen ja lattioille aseteltiin kirkkaanvärisiä tyynyjä. Suositussa teehuone 'A l'Oriental'issa oli tarjolla eksoottisia ruokalajeja: jugurttia, turkkilaisia leivonnaisia "kuulujen konstantinopolilaisten kondiittorien valmistamina" ja turkkilaista kahvia tarjoiltuna pannusta, joka oli tuotu "suoraan Bosporinsalmen rannoilta".[13]
Baletti esitettiin yli viisisataa kertaa vuosina 1910–1929, ja alkuperäiseen miehitykseen kuuluivat Ida Rubinstein, Vatslav Nižinski, Enrico Cecchetti ja Bronislava Nižinska.[14]
Juoni
muokkaa
Šaahin poissaollessa hänen haareminsa naiset taivuttelevat pääeunukin päästämään miesorjat luokseen. Kultainen miesorja viettelee lempivaimo Zobeiden, yhden šaahin jalkavaimoista. Samalla muutkin jalkavaimot pettävät isäntäänsä toisten miesorjien kanssa.
Kun šaahi palaa ja löytää lempivaimonsa Kultaisen orjan syleilystä, hän tuomitsee kuolemaan kaikki petolliset jalkavaimot ja miesorjat. Kultainen orja tapetaan ja Zobeiden on surmattava itsensä tikarilla.
******
Shahriyar, muinaisen Persian sulttaani nauttii jalkavaimojensa (odalisque) ja suosikkivaimonsa Zobeiden suloista ja viihdytyksestä. Hänen veljensä Shahzeman vihjaa, että Zobeide on uskoton, ja ehdottaa, että he ovat lähtevinään metsästysretkelle.
Heti kun sulttaani ja hänen veljensä ovat lähteneet, jalkavaimot lahjovat pääeunukin kallisarvoisilla lahjoilla ja imarteluilla avatakseen haaremin portit ja päästääkseen miesorjat pariinsa.
Miesorjien saapuminen saa aikaan haaremissa orgiat. Zobeide valitsee komean Kultaisen orjan, ja he päätyvät intohimoiseen syleilyyn. Kaikkien yllätykseksi sulttaani palaa takaisin aikaisin ja käskee raivoissaan tappaa kaikki.
Lopulta kaikki ovat kuolleita ja vain Zobeide on jäljellä. Hän pyytää tekoaan anteeksi, mutta tajuaa lopulta kaiken turhaksi eikä saa anteeksiantoa sulttaani Shahriyarilta. Hän iskee itseään veitsellä ja putoaa kuolleena sulttaanin jalkojen juureen. Sulttaani jää näyttämölle yksin ja lohduttomana.[4]
Kuvia puku- ja lavasteluonnoksista
muokkaa-
Léon Bakstin pukuluonnos, "La Sultane Zobeide", Šeherazade-baletti, 1910 -
Léon Bakstin pukuluonnos "Kultainen orja", Šeherazade-baletti, 1910 -
Léon Bakstin pukuluonnos "Shah Zeman, Shahriyar", Šeherazade-baletti, 1910 -
Léon Bakstin pukuluonnos "Pääeunukki", Šeherazade-baletti, 1910 -
Léon Bakstin pukuluonnos, "Nuorempi veli", Šeherazade-baletti, 1910 -
Léon Bakstin pukuluonnos, "Odalisque", Šeherazade-baletti, 1910 -
Léon Bakstin pukuluonnos "Odalisque", Šeherazade-baletti, 1910 -
Léon Bakstin pukuluonnos "Odalisque", Šeherazade-baletti, 1910 -
Léon Bakstin lavastusluonnos, Šeherazade-baletti, 1910 -
Léon Bakstin lavastusluonnos, Šeherazade baletti, 1910 -
Léon Bakstin lavastusluonnos, Šeherazade-baletti 1910 -
Léon Bakstin lavastusluonnos, Šeherazade-baletti 1910
Lähteet
muokkaa- ↑ Jacobson, Julius H. & Kline, Kevin: The classical music experience: discover the music of the world's greatest composers, s. 181. New York: Sourcebooks, 2002. ISBN 978-1-57071-950-9
- ↑ Malone, Andrew Lindemann: "Scheherazade, symphonic suite for orchestra, Op. 35". AllMusic. https://www.allmusic.com/composition/scheherazade-symphonic-suite-for-orchestra-op-35-mc0002364307
- ↑ a b c Overview Scheherazade. Quick Reference (Schéhérazade) Oxford Review.
- ↑ a b Synopsis: Scheherazade ballet Inspired Diversions. 13.8.2010.
- ↑ Internet Archive: The Ballets russes and beyond : music and dance in belle-époque Paris. Cambridge ; New York : Cambridge University Press, 2012. Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste Teoksen verkkoversio (viitattu 5.5.2023).
- ↑ Kochno, Boris: Diaghilev and the Ballets Russes. Translated from the French by Adrienne Foulke. Allen Lane The Penguin Press, UK, 1971. S. 46. ISBN 0 7139 0174 8. Kirjastoluokka 775 Koc a IV, Helsingin kaupunginkirjasto
- ↑ Giersdorf, Jens Richard & Wong, Yutian (toim.) The Routledge Dance Studies Reader, 2019. ISBN 978-1-138-08871-9. OCLC 1038025262
- ↑ Maling, Michael: Scheherazade - Ballet Story And History Dancers Forum. 6.5.2020.
- ↑ Bowlt, John E. : "Stage Design and the Ballets Russes". The Journal of Decorative and Propaganda Arts. 5: 1987. ss. 28–45. doi:10.2307/1503934. JSTOR 1503934
- ↑ "The 20th-Century Ballet Revolution". Victoria and Albert Museum. 2.12.2014. http://www.vam.ac.uk/content/articles/0-9/20th-century-ballet-revolution/
- ↑ Ohjelmalehtinen, 38. näytäntökausi. Boston: Boston Symphony Orchestra, 1918–1919, s. 829
- ↑ Makarova, Olga: Schéhérazade - ballet set to music by Nikolai Rimsky-Korsakov 1994-2023. Mariinsky Theatre.
- ↑ Davis, Mary E.: Ballets Russes Style. Diaghilev's Dancers and Paris Fashion, s. 128. Reaktion Books, London, 2010. Kirjastoluokka 775.1 Dav, Helsingin kaupunginkirjasto, Pääkirjasto. ISBN 9 781 86189 757 2.
- ↑ Schéhérazade (choroegraphic drama in one act) Library of Congress.
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Šeherazade (baletti) Wikimedia Commonsissa
