Wikipedia

Älykäs suunnittelu

näennäistieteellinen näkemys maailman synnystä
(Ohjattu sivulta Älykäs suunnitelma)
9 muutosta tässä versiossa odottaa arviointia (ohje). Sivun vakaa versio on katsottu 13. marraskuuta 2024.
 Tämän artikkelin tai sen osan neutraalius on kyseenalaistettu.
Asiasta keskustellaan keskustelusivulla. Voit auttaa Wikipediaa muokkaamalla artikkelin näkökulmaa neutraalimmaksi. Mallineen saa poistaa vasta kun asiasta on saavutettu konsensus keskustelusivulla.
Tarkennus: Artikkeli on nykyisessä muodossaan ajautunut kauas asianmukaisesta tietokirjasanamaisuudesta. Lukekaa englanninkielinen artikkeli tästä aiheesta. ID on vain kreationismin muoto. Ei mikään hypoteesi.

Älykäs suunnittelu (engl. intelligent design) on näennäistieteellinen näkemys,[1] jonka mukaan "tietyt kaikkeuden ja elollisten olentojen ominaisuudet ovat parhaiten selitettävissä älyllisellä syyllä, ei ohjaamattomalla tapahtumasarjalla kuten luonnonvalinnalla".[2]

Älykäs suunnittelu eroaa perinteisestä kreationismista siten, että se ei määrittele suunnittelijan identiteettiä eikä pohjaa näkemyksiään uskonnollisiin teksteihin. Näkemyksen mukaan suunnittelija voi olla mikä tahansa älyllinen toimija. Kannattajien mukaan älykäs suunnittelu pyrkii olemaan tieteellinen teoria, joka haastaa vallalla olevan darwinistisen evoluutioteorian ja sen oletuksen ohjaamattomista prosesseista.[3] Älykkään suunnittelun kannattajat väittävät, että kyseessä on tieteellinen teoria. Tehdessään näin he pyrkivät myös määrittelemään tieteen niin, että se voisi sisältää myös yliluonnollisia selityksiä.[3] Älykkään suunnittelun liike on osa laajempaa poliittista ja uskonnollista konservatiivista liikettä, joka vastustaa sekularismia ja tieteen metodologista naturalismia. Se yhdistyy Yhdysvaltojen uskonnolliseen oikeistoon, jolla on vahva poliittinen vaikutusvalta.[4]

Älykkään suunnittelun ajatus nojaa intuitiivisiin päättelytapoihin, kuten ihmisen taipumukseen essentialisoida luonnon piirteitä ja olettaa tarkoituksellisuutta.[3] Se ilmentää myös ihmisen taipumusta antropomorfisoida ympäristöään, eli nähdä suunnittelua ja tarkoitusta myös elottomassa luonnossa.[3]

Tiedeyhteisön reaktiot

muokkaa

Tiedeyhteisön selkeän enemmistön mukaan älykäs suunnittelu ei ole tiedettä, koska siltä puuttuvat tieteen keskeiset elementit.[5] Yhdysvaltain kansallisen tiedeakatemian mukaan ”kreationismi, älykäs suunnittelu ja muut väitteet yliluonnollisesta väliintulosta elämän tai lajien synnyssä eivät ole tiedettä, koska ne eivät ole testattavissa tieteen menetelmillä”.[6] Yhdysvaltain kansallinen tiedeaineiden opettajien yhteisö (NSTA) ja American Association for the Advancement of Science ovat kutsuneet älykästä suunnittelua näennäistieteeksi.[7][8]

Metodologisen naturalismin rikkominen

muokkaa

Robert T. Pennock, filosofian professori ja tieteenfilosofi, sekä Barbara Forrest, filosofian professori ja tieteen ja uskonnon välisen suhteen tutkija, ovat todenneet, että älykäs suunnittelu rikkoo tieteen keskeistä periaatetta, metodologista naturalismia. Tämä periaate rajoittaa tieteen tutkimaan vain luonnollisia prosesseja ja syitä. Pennockin ja Forrestin mukaan yliluonnollisten selitysten salliminen tieteen piirissä vaarantaisi tieteen metodologisen luotettavuuden ja erottaisi sen perinteisestä luonnontieteellisestä lähestymistavasta, joka on ollut käytössä Aristoteleen ja Francis Baconin ajoista lähtien.[1]

Metodologinen naturalismi mahdollistaa tieteen objektiivisuuden ja riippumattomuuden yksittäisistä uskonnollisista tai filosofisista uskomuksista. Tieteen kannalta yliluonnollisiin syihin vetoaminen ei tuota testattavia hypoteeseja, eikä siten tarjoa tieteellisiä selityksiä. Tästä syystä tiedeyhteisö on torjunut älykkään suunnittelun tieteellisenä teoriana.[1] Älykkään suunnittelun liikkeen johtohahmot, kuten Michael Behe ja William Dembski, eivät ole esittäneet testattavia hypoteeseja, eikä heidän argumenttejaan voida tieteellisesti todentaa.[4]

Mikrobiologi Scott Minnichin mukaan älykäs suunnittelu edellyttäisi tieteen uudelleenmäärittelyä niin, että yliluonnolliset selitykset hyväksyttäisiin, mikä rikkoisi metodologisen naturalismin periaatteita. ID:n kannattajat, kuten Michael Behe, ovat itsekin myöntäneet, että tämä muutos mahdollistaisi myös astrologian luokittelun tieteeksi, mikä osoittaa ID:n loogiset ja tieteelliset heikkoudet.[1]

Älykkääseen suunnitteluun liittyvät oikeudenkäynnit

muokkaa

Barbara Forrestin mukaan älykäs suunnittelu on yhdysvaltalaisten kreationistien keksintö, jolla pyritään kiertämään kreationismin opetuksen kieltäviä tuomioistuinpäätöksiä. Älykkään suunnittelun kannatajien mukaan ajatuksen historia kuitenkin ulottuu kreationismioikeudenkäyntejä kauemmas, ja uskomus perustuu totuudenetsintään ja tieteen kritiikkiin. Jotkut älykkään suunnittelun puolustajista, kuten Michael Behe, ovat teistisiä evolutionisteja kuin kreationisteja, mutta esimerkiksi Behen tuomioistuimessa antamassa todistuksessa hän toteaa että hänen määrittelynsä tieteelle sallisi myös tähdistä ennustamisen tieteeksi. Älykkään suunnittelun liikkeen keskeisimmät puolustajat, jotka kaikki ovat taloudellisessa yhteydessä yhdysvaltalaiseen Discovery Instituteen, ovat henkilökohtaisesti sitä mieltä, että suunnittelija on kristinuskon Jumala.[9] Suunnittelua puolustavia argumentteja ovat heidän mukaansa erityisesti palautumattomasti monimutkaiset biokemialliset rakenteet,[10] joiden täsmennettyä monimutkaisuutta pidetään merkkinä älyllisestä alkuperästä,[11] sekä maailmankaikkeuden kosminen hienosäätö, jonka tarkkuus mahdollistaa ihmisten olemassaolon.[12][13]

Älykäs suunnittelu syntyi vastauksena Yhdysvaltain korkeimman oikeuden vuoden 1987 päätökseen Edwards v. Aguillard, joka liittyi kirkon ja valtion eroon.[4] Sitä käytettiin ensi kertaa merkittävästi vuonna 1989 ilmestyneessä toisen asteen biologian opetukseen tarkoitetussa oppikirjassa Of Pandas and People.[14]

Historia

muokkaa
 
Platon esitti erään muodon luonnon järjestyksen todistuksesta.

Antiikin Kreikasta alkaen on väitelty siitä, onko luonnon järjestys ja monimutkaisuus merkki tietoisesta suunnittelusta. 300-luvulla ennen ajanlaskun alkua Platon esitti Timaioksessa ajatuksen hyvästä ja viisaasta ”demiurgista” kaikkeuden luojana ja ensimmäisenä syynä.[15] Aristoteles kehitti Metafysiikassaan ajatusta ”liikuttamattomasta liikuttajasta”.[16] Tämä ajatus on tullut tunnetuksi nimellä teleologinen todistus. Eräät sen kuuluisista muodoista esittivät 1200-luvulla Tuomas Akvinolainen ja 1800-luvulla William Paley.[17] Paley esimerkiksi pyrki 1800-luvun alussa perustelemaan väitettään, jonka mukaan eliöiden ruumiiden järjestyksen syynä täytyy olla "älykäs, suunnitteleva mieli".[18] 1900-luvun alkupuolella puolestaan evoluutiobiologi J. B. S. Haldane käytti termiä "intelligent design" samassa merkityksessä kuin nykyinen älykkään suunnittelun liike, kirjassaan Science and the Supernatural.[19]

Modernissa muodossaan älykkään suunnittelun ajatus esiintyi ensimmäistä kertaa vuonna 1984 kirjassa The Mystery of Life’s Origin.[20][21] Nykyinen sanojen ”intelligent design” käyttö käsitteenä, jolla haluttiin viitata tutkimusalueeseen, alkoi kirjassa Of Pandas and People (1989). Tämä tapahtui sen jälkeen kun Yhdysvaltain korkein oikeus päätti tapauksessa Edwards v. Aguillard (1987) että "tieteellinen kreationismi" julkisten koulujen opetussuunnitelmassa on perustuslain vastaista.lähde?

Käsitteet

muokkaa

Del Ratzsch toteaa vuonna 2001 julkaistussa tutkimuksessaan,[22] että useat älykkääseen suunnitteluun liittyvät käsitteet ovat jääneet yllättävän määrittelemättömiksi ajatuksen vuosisataisesta historiasta huolimatta. Esimerkiksi suunnitelmallisuuden käsite on askarruttanut ajattelijoita jo antiikista saakka. Ratzschin mukaan luonnon näkeminen suunniteltuna on monille intuitiivinen ja luonnollinen päätelmä, jota pyritään sitten puolustamaan tarkemmilla argumenteilla.[23]

Palautumaton monimutkaisuus

muokkaa
 
Michael Behe teki palautumattoman monimutkaisuuden käsitteen tunnetuksi vuonna 1996 ilmestyneessä kirjassaan Darwin's Black Box.
Pääartikkeli: Palautumaton monimutkaisuus

Käsitteen ”palautumaton monimutkaisuus” esitteli biokemisti Michael Behe vuonna 1996 ilmestyneessä kirjassaan Darwin's Black Box, joskin hän oli jo soveltanut argumenttia kuvauksessaan verenhyytymisjärjestelmästä Of Pandas and People-kirjan vuoden 1993 uusitussa painoksessa.[24] Behe määrittelee sen ”järjestelmäksi, joka koostuu useista toisiinsa vaikuttavista osista, jotka osallistuvat järjestelmän perustoimintaan, ja joista minkä tahansa poistaminen käytännössä lopettaa järjestelmän toiminnan”.[25] Kojosen tulkinnan mukaan palautumatonta monimutkaisuutta pidetään suunnitteluteorian ydinargumenttina.[26]

Michael Behe on havainnollistanut asiaa hiirenloukkuvertauksella. Hiirenloukku koostuu pohjasta, liipaisimesta, jousesta viritintangosta, ja vasarasta. Mikäli jokin osa poistetaan, loukulla ei voi pyydystää enää hiiriä. Älykkään suunnittelun kannattajien mukaan luonnonvalinta ei ole voinut muodostaa palautumattomasti monimutkaisia järjestelmiä, koska valittava toiminta on läsnä vain kun kaikki osat on yhdistetty.[27][28]

Kojosen mukaan Behen palautumattoman monimutkaisuuden argumentti on esimerkki laajemmasta "integroidun monimutkaisuuden" argumentista. Ajatuksen mukaan biologisten rakenteiden toiminto syntyy vasta usean osan yhteisvaikutuksesta, ja muutos yhdessä osassa edellyttää myös muutoksia toisissa. Esimerkiksi näkökyvyn aikaansaaminen edellyttäisi samanaikaisia muutoksia hermojärjestelmässä, jotta näköaistin tuottama tieto päätyy johonkin ja jotta se voidaan käsitellä. Ajatus on sama kuin palautumattoman monimutkaisuuden argumentissa: evoluutio vaatii useita samanaikaisia ja samaan suuntaan tähtääviä muutoksia, ja ne selittyvät parhaiten viittaamalla älykkääseen suunnitteluun. [29]

Täsmennetty monimutkaisuus

muokkaa
Pääartikkeli: Täsmennetty monimutkaisuus
 
William Dembski esitteli käsitteen täsmennetty monimutkaisuus.

”Täsmennetty monimutkaisuus” on älykkään suunnittelun käsite, jota kehitti 1990-luvulla matemaatikko, filosofi ja teologi William Dembski.[30] Dembskin määritelmän mukaan asia on täsmennetysti monimutkainen, jos siinä on jokin tunnistettava hahmo, eli täsmennys, ja tämän hahmon syntyminen päämäärättömien prosessien kautta on niin epätodennäköistä, että sen sattumanvaraista syntymistä ei voida pitää mielekkäänä. Dembskin mukaan näitä tuntomerkkejä käytetään intuitiivisesti suunnittelun tunnistamiseen esimerkiksi arkeologiassa, rikostutkimuksessa, koodinmurtamisessa, sekä älyllisen elämän etsinnässä Maan ulkopuolelta.[31]

Hienosäädetty kaikkeus

muokkaa
Pääartikkeli: Hienosäädetty kaikkeus

Älykkään suunnittelun puolestapuhujat ovat toisinaan vedonneet myös laajempiin biologian ulkopuolisiin teleologisiin todisteluihin. Näistä keskeisin perustuu luonnonvakioiden arvoihin.[32][33] Victor J. Stengerin mukaan sekä älykäs suunnittelu että antrooppisen periaatteen löyhä tulkintamuoto ovat tautologisia. Hänen näkemyksensä mukaan väitteet tarkoittavat sitä, että elämä on mahdollista koska kaikkeus kykenee ylläpitämään elämää.[34][35] Väitettä elämän epätodennäköisestä synnystä on myös arvosteltu mielikuvituksen puutteesta, sillä se olettaa ettei muunlaista elämää ole olemassa. Tunnetun kaltaista elämää ei ehkä olisi jos luonnonvakioiden arvot olisivat toisenlaiset, mutta se ei sulje tunnetusta poikkeavan elämän mahdollisuutta. Monet arvostelijat huomauttavat myös, että monet vakioiden arvot riippuvat toisistaan ja matemaatikot ja fyysikot ehdottavatkin laskelmiensa perusteella nykyisenkaltaisen kaikkeuden muodostumisen olevan mahdollista.[36]

Entropia ja evoluutio

muokkaa

Leedsin yliopiston termodynamiikan ja palamisen teorian professori Andrew McIntoshin uskomuksen mukaan termodynamiikka estää eliöiden geneettisen informaation lisääntymisen evoluutiossa. Hän uskoo tutkimuksessaan, ettei maan kaltaisessa järjestelmässä auringosta saatava vapaa energia ratkaise tätä ongelmaa.[37] Älykkääseen suunnitteluun uskoja Granville Sewell luulee, että elämän monimutkaisten rakenteiden kehittyminen edustaa entropian vähenemistä, mikä rikkoisi termodynamiikan toista pääsääntöä ja siitä johtuen tukisi älykästä suunnittelua. Tieteen mukaan kyseessä termodynamiikan pääsäännön väärinkäyttö, sillä sääntö pätee ainoastaan suljetuissa järjestelmissä. Evoluutio ei siis riko termodynamiikan toista pääsääntöä, koska elävät eliöt eivät ole termodynaamisesti suljettuja.[38]

Geneettisen informaation lisääntyminen on helposti osoitettavissa kahdentuma- ja pistemutaatioiden vaikutuksen yhdistämällä, riippumatta informaation määritelmästä. Mikäli termodynamiikka estäisi informaation lisääntymisen, sen täytyisi kyetä estämään myös kahdentuma-mutaatiot tai pistemutaatiot.

Älykäs suunnittelija

muokkaa
Pääartikkeli: Älykäs suunnittelija

Älykkään suunnittelun keskeisimmät edustajat, kuten Michael Behe ja William Dembski, jotka kaikki ovat yhteydessä yhdysvaltalaiseen Discovery Instituteen, uskovat suunnittelijan olevan kristinuskon Jumala. He eivät kuitenkaan päättele tätä uskoa älykkään suunnittelun argumentin perusteella, vaan erillisillä teologisilla ja filosofisilla syillä. Esimerkiksi William Dembski on tuonut esille uskonsa, että suunnittelija on kristinuskon Jumala, mutta hän erottaa tämän näkemyksen älykkään suunnittelun argumentin tieteellisistä perusteluista. Erkki Vesa Rope Kojosen mukaan sekä Behe että Dembski nojaavat näkemykseensä suunnittelijan identiteetistä argumentin ulkopuolisiin perusteisiin, korostaen, että älykkään suunnittelun argumentit itsessään eivät ota kantaa suunnittelijan tarkempaan olemukseen.[39]


Suunnittelu-uskomuksen mukaan suunnittelija saattaa olla mikä tahansa älyllinen toimija, joka olisi tarpeeksi kyvykäs tuottamaan suunnitelluksi tulkitun asian, unohtaen sen että sillä päästään infiniittiin regressioon eli suunnittelijalla pitää olla suunnittelija jne. Michael Behen mukaan suunnitteluargumentin puitteissa on täysin mahdollista, että suunnittelija olisi esimerkiksi kristinuskon Jumala, hyvä tai paha enkeli, Platonin demiurgi, jokin mystinen New age -voima, avaruusolento, aikamatkustaja, tai yksinkertaisesti jokin tuntematon älyllinen olento.[40] Behen mukaan ei voida myöskään tietää, onko suunnittelija hyvä tai paha.[41]

Katso myös

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  1. ↑ a b c d Pigliucci, Massimo: ”Science in the Courtroom: The Case against Intelligent Design”, Nonsense on Stilts: How to Tell Science from Bunk, s. 160–186. Chicago, IL: University of Chicago Press, 2010. ISBN 978-0-226-66786-7 OCLC:457149439 Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 22.7.2015). (englanniksi)
  2. ↑ CSC - Top Questions: Questions About Intelligent Design: What is the theory of intelligent design? Center for Science and Culture. Seattle, WA: Discovery Institute. Viitattu 16.6.2012. (englanniksi)
    • Intelligent Design Theory in a Nutshell (PDF) 2004. Seattle, WA: Intelligent Design and Evolution Awareness Center. Viitattu 16.6.2012. (englanniksi)
    • Intelligent Design Intelligent Design network. Shawnee Mission, KS: Intelligent Design network, Inc.. Viitattu 16.6.2012. (englanniksi)
  3. ↑ a b c d Järnefelt, Elisa. Älykkään suunnittelun teoria: Tutkimus kansanomaisen psykologian ja biologian yhteydestä kreationistiseen ajatteluun. Uskontotieteen pro gradu -tutkielma, Helsingin yliopisto, toukokuu 2007. Saatavilla: Helda-helsinki.fi.
  4. ↑ a b c Kitzmiller v. Dover Area School District: Ruling, page 24 en.wikisource.org. Joulukuu 2005. Viitattu 7.7.2007. (englanniksi)
    Forrest, Barbara: Understanding the Intelligent Design Creationist Movement: Its True Nature and Goals (PDF) Toukokuu 2007. Center for Inquiry, Office of Public Policy. Arkistoitu 30.6.2007. Viitattu 7.7.2007. (englanniksi)
  5. ↑ Luettelo älykkään suunnittelun hylkäävistä tieteellisistä järjestöistä.
    Kitzmiller v. Dover, s. 83. (englanniksi)
    Discovery Instituten vuonna 2001 alkaneen A Scientific Dissent From Darwinism -vetoomuksen allekirjoitti 20.8.2006 mennessä ”yli 700 tieteenharjoittajaa”. Nelipäiväinen A Scientific Support for Darwinism -vetoomus keräsi 7733 allekirjoittajaa älykästä suunnittelua vastustavien tieteentekijöiden keskuudesta.
    American Association for the Advancement of Science (AAAS) on 120 000 jäsenellään suurin Yhdysvaltain tieteenharjoittajien järjestö, ja hylkää tiukasti älykkään suunnittelun (Arkistoitu – Internet Archive).
    Yli 70 000 australialaista tieteenharjoittajaa ja opettajaa tuomitsee älykkään suunnittelun opetuksen kouluissa.
    Statements from Scientific and Scholarly Organizations (Luettelo tieteellisten ammattilaisjärjestöjen julkilausumista koskien älykkään suunnittelun ja muiden kreationismin muotojen asemaa.) National Center for Science Education. Arkistoitu 28.3.2008. Viitattu 21.7.2007. (englanniksi).
  6. ↑ Science and Creationism: A View from the National Academy of Sciences, s. 25. (Second Edition) National Academy of Sciences, 1999. ISBN 0-309-06406-6 Verkkoversio (viitattu 22.7.2007). (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
  7. ↑ National Science Teachers Association Disappointed About Intelligent Design Comments Made by President Bush 3.8.2005. NSTA. Arkistoitu 19.9.2017. Viitattu 5.4.2008. (englanniksi)
  8. ↑ Scientific experts and the Courts American Association for the Advancement of Science. Arkistoitu 3.1.2011. Viitattu 5.4.2008. (englanniksi)
  9. ↑ of 139 Kitzmiller v. Dover Area School District: Ruling, s. 26 en.wikisource.org. Joulukuu 2005. Viitattu 13.7.2007. (englanniksi)
  10. ↑ Behe, Michael: Darwin's Black Box. (The Biochemical Challenge to Evolution) Free Press, 1996. 0-684-83493-6
  11. ↑ Dembski, William: The Design Inference. The Cambridge University Press, 1998. ISBN 0521623871
  12. ↑ M. Denton: Nature’s Destiny. Free Press, 2002. ISBN 0743237625
  13. ↑ Gonzalez, Guillermo; Richards, Jay W.: The Privileged Planet. Regnery Publishing, 2004. ISBN 978-0-89526-065-9
  14. ↑ Kitzmiller v. Dover Area School District en.wikisource.org. 20.12.2005. (englanniksi)
  15. ↑ Zeyl, Donald: Plato's Timaeus Stanford Encyclopedia of Philosophy. 25.10.2005. Viitattu 28.9.2010. (englanniksi)
  16. ↑ Aristoteles: ”Kirja II”, Metafysiikka. ((Ta meta ta fusika.) Teokset 6) Helsinki: Gaudeamus, 1990. ISBN 951-662-492-8
  17. ↑ Kojonen, Rope: Kertooko luonnon järjestys suunnittelusta? Michael Behe älykkään suunnittelun ajatuksen puolustajana (PDF) (S. 33, 25) Dogmatiikan pro gradu -työ, Helsingin yliopisto 2008. Viitattu 28.9.2010.[vanhentunut linkki]
  18. ↑ "The theory therefore dispenses with that which we insist upon, the necessity, in each particular case, of an intelligent, designing mind, for the contriving and determining of the forms which organized bodies bear." Paley, William: Natural Theology: or, Evidences of the Existence and Attributes of the Deity, s. 433. (12. painos) Lontoo: J. Faulder, 1809. Teksti verkossa (viitattu 30.9.2011). (englanniksi)
  19. ↑ J. B. S. Haldane, Arnold Lunn: Science and the Supernatural: a correspondence between Arnold Lunn and J. B. S. Haldane, s. 286-344. Sheed & Ward, 1935. (englanniksi)
  20. ↑ Charles B. Thaxton, Walter L. Bradley & Roger L. Olsen: The Mystery of Life's Origin: Reassessing Current Theories. Lewis and Stanley, 1984. ISBN 0802224474 Kirjan verkkoversio (PDF) (viitattu 30.9.2011). (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
  21. ↑ Stephen C. Meyer: Signature in the Cell, s. 4. HarperOne, 2009. ISBN 0061472786 (englanniksi)
  22. ↑ Dalvin Lee Ratzsch: Nature, Design, and Science. 2001.
  23. ↑ Kojonen, Rope: ”Älykästä suunnittelua käsittelevää kirjallisuutta”, Kertooko luonnon järjestys suunnittelusta? s. 27. (Michael Behe älykkään suunnittelun ajatuksen puolustajana) Helsingin yliopisto, 2008. (Ratzschin mielestä älykästä suunnittelu koskevassa kirjallisuudessa ei ole määritelty useita keskeisiä käsitteitä kunnolla.)
  24. ↑ Matzke, Nick: Of Pandas and People, the foundational work of the 'Intelligent Design' movement 2004. National Center for Science Education. Viitattu 28.10.2010. (englanniksi)
  25. ↑ Behe, Michael: Molecular Machines: Experimental Support for the Design Inference 1997. Apologetics.org – Christian Apologetics from C. S. Lewis Society. Arkistoitu 26.1.2008. Viitattu 7.7.2007. (englanniksi)
  26. ↑ Kojonen, Rope: ”Michael Behen ajattelu”, Kertooko luonnon järjestys suunnittelusta? s. 10. (Michael Behe älykkään suunnittelun ajatuksen puolustajana) Helsingin yliopisto, 2008.
  27. ↑ Kitzmiller v. Dover Area School District (S. 76–78) en.wikisource.org. (englanniksi)
  28. ↑ Miller, Kenneth R.: The Flagellum Unspun: The Collapse of ”Irreducible Complexity” millerandlevine.com. Viitattu 29.9.2010. (englanniksi)
  29. ↑ Kojonen, Rope: ”Michael Behen ajattelu”, Kertooko luonnon järjestys suunnittelusta? s. 104n333. (Michael Behe älykkään suunnittelun ajatuksen puolustajana) Helsingin yliopisto, 2008.
  30. ↑ * Dembski, William A.: Älykkään suunnitelman idea: Silta luonnontieteen ja teologian välillä. ((Intelligent design: The bridge between science and theology, 1999.) Suomeksi toimittanut Matti Leisola) Lahti: Datakirjat, 2002. ISBN 951-98558-1-5
  31. ↑ http://www.uncommondescent.com/id-defined/
  32. ↑ Enqvist, Kari: Taivaalliset todisteet. Kanava, 2003, nro 2/2003. Artikkelin verkkoversio.
  33. ↑ Privileged Planet: Amazon Review Panda's Thumb. Arkistoitu 25.1.2008. Viitattu 6.7.2008. (englanniksi)
  34. ↑ Stenger, Victor J.: Is The Universe Fine-Tuned For Us? colorado.edu. Arkistoitu 16.7.2012. Viitattu 6.7.2008. (englanniksi)
  35. ↑ Stenger, Victor J.: The Anthropic Principle (PDF) colorado.edu. Arkistoitu 17.6.2012. Viitattu 6.7.2008. (englanniksi)
  36. ↑ Huchingson, Edward: Religion and the Natural Sciences, s. 220–221. Cengage Learning, 1993. ISBN 0030522536 (englanniksi)
  37. ↑ A. C. McIntosh, “Information and Entropy—Top-Down or Bottom-Up Development in Living Systems?” International Journal of Design & Nature and Ecodynamics (Arkistoitu – Internet Archive) 4(4) (2009): 351-385
  38. ↑ Pieper, John: Entropy, Disorder and Life TalkOrigins.org. Viitattu 6.7.2008. (englanniksi)
  39. ↑ Kojonen, Erkki Vesa Rope. "The God of the Gaps, Natural Theology, and Intelligent Design." *Journal of Analytic Theology*, vol. 4, 2016, pp. 291–316. University of Notre Dame, Center for Philosophy of Religion. doi:[10.12978/jat.2016-4.041708101413a](https://doi.org/10.12978/jat.2016-4.041708101413a). Available at: <http://hdl.handle.net/10138/172829>.
  40. ↑ Michael Behe, "The Modern Intelligent Design Hypothesis," Philosophia Christi, Series 2, Vol. 3, No. 1 (2001), s. 165, ("Possible candidates for the role of designer include: the God of Christianity; an angel--fallen or not; Plato's demi-urge; some mystical new age force; space aliens from Alpha Centauri; time travelers; or some utterly unknown intelligent being.")
  41. ↑ Kojonen, Rope: ”Suunnittelu ja Jumala”, Kertooko luonnon järjestys suunnittelusta? s. 168. (Michael Behe älykkään suunnittelun ajatuksen puolustajana) Helsingin yliopisto, 2008.

Kirjallisuutta

muokkaa
  • Kojonen, Erkki Vesa Rope: Intelligent Design: A Theological and Philosophical Analysis. (Diss) Helsinki: Helsingin yliopisto, 2014. Tiivistelmä.[vanhentunut linkki]

Aiheesta muualla

muokkaa
 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Älykäs suunnittelu.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Älykäs_suunnittelu&oldid=22865105”