Wikipedia

Osmo A. Wiio

suomalainen viestinnän professori, toimittaja ja kansanedustaja
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 11. huhtikuuta 2022 kello 22.43 käyttäjän Omitti86 (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Katsottu versio tästä sivusta, joka hyväksyttiin 11. huhtikuuta 2022, perustui tähän versioon.

Osmo Antero (Osmo A.) Wiio (4. helmikuuta 1928 Porvoo – 20. helmikuuta 2013 Kauniainen[1][2]) oli suomalainen viestinnän professori, toimittaja ja kansanedustaja.[3] Wiio oli tunnetuimpia suomalaisia organisaatioviestinnän tutkijoita ja opettajia. Wiio tuli tunnetuksi myös tulevaisuudentutkijana, tieteen kansanomaistajana ja käytännön viestinnän edistäjänä.

Osmo A. Wiio
Osmo A. Wiio vuonna 1977.
Osmo A. Wiio vuonna 1977.
Henkilötiedot
Syntynyt4. helmikuuta 1928
Porvoo
Kuollut20. helmikuuta 2013 (85 vuotta)
Kauniainen
Kansalaisuus suomalainen
Koulutus ja ura
Tutkinnot Tampereen yliopisto
Instituutti Helsingin yliopisto
Tutkimusalue viestintä

Elämä ja ura

Wiion vanhemmat olivat näyttelijä Ivar Fredrik Wiio ja ompelija Jaana Erika Sanelma Aariainen. Hän avioitui vuonna 1954 kotitalousopettaja Leena Marjatta Warosen (1928–2012) kanssa. Heillä on kaksi lasta (Antti Juhani s. 1955 ja Juha Jaakko s. 1957).

Wiio valmistui Helsingin yliopistosta valtiotieteen maisteriksi 1954, mutta suoritti lehdistöopin laudatur-opinnot Yhteiskunnallisessa korkeakoulussa Helsingissä. Yhteiskuntatieteiden tohtoriksi hän väitteli Tampereen yliopistossa vuonna 1968.[4] Wiion väitöskirja käsitteli tekstin ymmärrettävyyttä. Valmistuttuaan tohtoriksi Wiio meni aluksi Sitran palvelukseen. Hän ideoi yhdessä professori Eino Tunkelon kanssa Univac 1108 suurtietokoneen hankinnan Sitran varoilla Suomen yliopistojen käyttöön. Kone palveli yliopistoja yli kymmenen vuotta 1970–1982.[5]

Wiio toimi Helsingin kauppakorkeakoulun professorina 1973–1975, liberaalisen kansanpuolueen kansanedustajana 1975–1979 sekä Helsingin yliopiston viestinnän professorina ja viestinnän laitoksen esimiehenä 1978–1991.[6]

Wiio kirjoitti lukuisia viestintää käsitteleviä oppi- ja tietokirjoja. Tekniikkaa ja tietotekniikkaa käsitteleviä yleistajuisia artikkeleita Wiio kirjoitti useisiin lehtiin 1950-luvulta lähtien. 1950- ja 1960-luvuilla Wiio toimi toimittajana radiossa ja lehdistössä ja perusti Tekniikan Maailma -lehden vuonna 1952. Hän myi lehden vuotta myöhemmin.[4]

Wiio harrasti radioamatööritoimintaa (kutsu OH2TK) ja hän oli Suomen Radioamatööriliitto ry:n kunniapuheenjohtaja. Wiio sai valtion tiedonjulkistamispalkinnon vuonna 1970, International Communication Associationin (ICA) teollisuuspalkinnon vuonna 1974 ja vuoden 2000 Nokia-palkinnon.[4]

Wiion lait

Wiio kehitti joukon Wiion laeiksi kutsuttuja lakeja viestinnästä ja tulevaisuudesta. Esimerkkejä laeista ovat:[7][8]

  • Viestinnän ensimmäinen laki: ”Viestintä yleensä epäonnistuu, paitsi sattumalta.”
  • Viestinnän viides laki: ”Joukkoviestinnässä ei ole tärkeätä se, miten asiat ovat vaan miten asiat näyttävät olevan.”
  • Viestinnän kuudes laki: ”Uutisen tärkeys on kääntäen verrannollinen etäisyyden neliöön.”
  • Wiion laki tulevaisuuden ennustamisesta: ”Lähitulevaisuus yliarvioidaan ja kaukainen tulevaisuus aliarvioidaan.”

Teoksia

 
Osmo A. Wiio radioasemansa ääressä vuonna 1961.
  • Wiio, Osmo A. ja Somerikko Unto V: Harrastelijan radiokirja. Harrastelutaito Oy, 1950.
  • Lascaux'n luolat (nuorten romaani). Otava, 1958.
  • Wiio, Osmo A. ja Somerikko Unto V: Taskuradiot ja transistorit. Tekniikan Maailma, 1958.
  • Wiio, Osmo A. ja Somerikko Unto V: Uusi Radiokirja. Toinen painos. Helsinki: Tekniikan Maailma, 1959.
  • Wiio, Osmo A. ja Somerikko Unto V: Nuorten radiokirja. Tekniikan Maailma, 1960.
  • (toim.): Tieteen eturintamasta. (Prisma-tietokirjasto 15) Helsinki: Weilin + Göös, 1969.
  • Wiio, Osmo A.: Yleisö ja Yleisradio: Tutkimus suomalaisten yleisradiotoimintaa ja -ohjelmia koskevista mielipiteistä sekä yleisradiojärjestelmästä kokonaisuutena. Helsinki: Weilin+Göös, 1971.
  • Ymmärretäänkö sanomasi? Viestintä – tiedonvälitys. (5., uudistettu painos (1. painos 1968). Prisma-tietokirjasto 20) Helsinki: Weilin + Göös, 1973. ISBN 951-35-0487-5
  • Wiio, Osmo A., Somerikko Unto V ja Laine Reijo R: Elektroniikkaa sinulle. EU harrastekirjat, 1975.
  • Wiion lait – ja vähän muidenkin. Espoo: Weilin + Göös, 1978. ISBN 951-35-1657-1
  • Wiio, Osmo A. ja Laine Reijo R: Radioamatöörin käsikirja. EU harrastekirjat, 1978.
  • Viestinnän perusteet. (Piirrokset: Liisa Karvonen, Pertti Rokkanen. 5. uudistettu painos) Espoo: Weilin + Göös, 1989. ISBN 951-35-4407-9
  • Cyranon nenä: Pakinoita tieteen maailmasta. Helsinki: AW-tietotuote, 1990. ISBN 951-96141-0-9
  • Wiio, Osmo A. & Broms, Henri: Puolikuu, tähti ja aurinko: Meidän päiviemme Lähi- ja Kaukoitää. Helsinki: Yliopistopaino, 1991. ISBN 951-570-074-4
  • Viestinnän tutkimussuuntia. (Viestintätutkimuksen seuran julkaisusarja n:o 12) Helsinki: Yliopistopaino, 1992. ISBN 951-570-107-4
  • Wiio, Osmo A. & Puska, Pekka: Terveysviestinnän opas. Helsinki: Otava, 1993. ISBN 951-1-12522-2
  • Johdatus viestintään. (6. uudistettu laitos) Espoo: Weilin + Göös, 1994 (9. painos 2000). ISBN 951-35-5898-3
  • Wiio, Osmo A.: Guilty or not guilty?: Television and violence: An international comparison. Helsinki: University of Helsinki, 1998.
  • Viestinnän tietotekniikkaa ja esitysviestintää. (Helsingin yliopisto, Lahden tutkimus- ja koulutuskeskus, Oppimateriaaleja 85) Lahti: Helsingin yliopiston Lahden tutkimus- ja koulutuskeskus, 2000. ISBN 951-45-8809-6
  • Suomen mediamaisema. Toimittaneet Kaarle Nordenstreng ja Osmo A. Wiio. Porvoo: WSOY, 2001.
  • Huominen on tänään. (Kansialanimeke: 50 vuotta tietotekniikan ennusteita) Helsinki: Sanoma Magazines Finland, 2002. ISBN 951-832-071-3
  • Viestintä yleensä epäonnistuu – paitsi sattumalta: Wiion lait viestinnästä ja tulevaisuudesta. Espoo: Deltakirja, 2009. ISBN 978-951-96141-3-7

Lähteet

  1. ↑ Professori Osmo A. Wiio on kuollut Etelä-Suomen Sanomat. Arkistoitu 22.10.2017. Viitattu 20.2.2013.
  2. ↑ Professori Osmo A. Wiio on kuollut Helsingin Sanomat. Arkistoitu 24.2.2013. Viitattu 20.2.2013.
  3. ↑ Aula, Pekka: ”Wiio, Osmo Antero (1928–2013).”, Suomen kansallisbiografia, osa 10, s. 506–507. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-451-2 Teoksen verkkoversio.
  4. ↑ a b c Aula, Pekka & Juholin, Elisa: Osmo A. Wiio 80 vuotta: Juhlaseminaari 7. helmikuuta 2008. 2008. Helsingin yliopisto.
  5. ↑ Wiio, Osmo A.: Tieto­tekniikkaa viidellä vuosikymmenellä. Tietokone, 2008, nro 14. Helsinki: Sanoma Magazines Finland. ISSN 0359-4947 Arkistoitu verkkoversio.
  6. ↑ Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 810–811. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8
  7. ↑ Wiio, Osmo A.: Wiion lait OAW. Osmo A. Wiion muistosivusto. Arkistoitu 4.3.2013. Viitattu 21.2.2013.
  8. ↑ Korpela, Jukka: How all human communication fails, except by accident, or a commentary of Wiio’s laws. (Kommentti Wiion viestinnän laeista.) jkorpela.fi. Viitattu 21.2.2013. (englanniksi)

Aiheesta muualla

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Osmo_A._Wiio&oldid=20417955”